Skotlanti on sateisempi, harmaampi ja kesympi kuin Suomi – miksi se tienaa matkailulla summia, joista voimme vain unelmoida?

Onko tässä kuvassa Kalevalasta tuttu Iku-Turso? Teoksen mukaan se lupasi Väinämöiselle olla enää pelottelematta ihmisiä eikä sitä ole nähty sen koomin. Mikä tragedia Suomen turismille! Suomalaisella järvihirviöllä on asuinpaikan suhteen valinnanvaraa, sillä yli viiden aarin järviä on yhteensä 187 888. Kuva: Silvi Kaarakainen

Siellä on kesälläkin koleaa, ja aina on varauduttava sateeseen. Maa on kuuluisa järvistään, erämaistaan, kaloistaan ja riistastaan. Asukkaita on noin viisi ja puoli miljoonaa ja heidät tunnetaan erityisesti insinööritaidoistaan. Lippu on sinivalkoinen.

Maa keräsi ulkomaisilta turisteilta vuonna 2017 melkein seitsemän miljardin euron tulot.

Ei, kyseessä ei ole Suomi. Meille matkailijat toivat vuonna 2017 vain noin 2,6 miljardia euroa.

Loch Nessin rannalla sijaitsevassa Urqhuartin linnassa vierailee vuosittain melkein puoli miljoonaa turistia. Se tuhottiin osittain räjäyttämällä vuonna 1692... Kuva: Terhi Pape-Mustonen

Skotlannin turismin kultakausi alkoi 1800-luvulla, kun ah niin romanttiset aikalaiset alkoivat ihailla kaikkea villiä, kesytöntä ja puhdasta. Skotlanti jaetaan karkeasti kahteen osaan: kesyttömämpään ylämaiden alueeseen, johon kuuluvat harvaan asutut ylänköalueet erityisesti Skotlannin pohjoisosissa. Alueelta on kotoisin Suomessakin sisukkuudestaan tunnettu ylämaankarja.

Alamailla maatalous on tehokasta peltoviljelyä ja suuria kaupunkeja, kuten Edinburgh, Glasgow, Aberdeen ja Dundee.

Myös suomalainen luonto viehätti kansallisromantikkoja, mutta Skotlanti oli helpommin saavutettavissa. Lisäksi maisemat ja alueet olivat kuitenkin tarpeeksi kesyjä turisteille.

Varsinaisesti pankin räjäytti edinburghilainen runoilija sir Walter Scott, jonka runo ”Lady of the Lake” maalaili skotlantilaisesta järvimaisemasta vuonna 1810 niin houkuttelevan kuvan, että jokainen Galsgow'n pohjoispuolella sijaitsevan Trossachsin alueen majatalo pullisteli paikalle matkustaneista.

Fiktion synnyttämä matkustajatulva on nähty Skotlannissa myös Braveheart- elokuvan (vuonna 1995), Harry Potter -kirjojen ja elokuvien (vuodesta 1997 lähtien) ja Outlander-elokuvasarjan (vuodesta 2014 lähtien) synnyttäminä.

Kiltit saivat ansaitsemansa renessanssin samoihin aikoihin. Ne olivat jopa kiellettyjä vuosina 1746–1782, sillä niitä tunnuksinaan kantaneet ylämaiden aateliset olivat itsepäistä joukkoa, jopa kapinallisuuteen asti.

Ennen muodistamistaan kiltit olivat lähinnä vyötettyjä villaviittoja, joita nähtiin kelttien päällä sekä Skotlannin ylämailla että Irlannissa.

1720-luvun aikoihin kiltti uudistettiin nykyiseen lyhyeen ja valmiiksi laskostettuun, hamemaiseen muotoonsa, jossa oli helpompi liikkua ja kävellä. Ruutukuviot olivat aiemmin ominaisia eri alueille, mutta 1800-luvulla ne alettiin nimetä sukujen tai muiden ryhmien, kuten sotilaspataljoonien, mukaan.

Kuningashuone otti skotlantilaisen perinneasun erityiskäsittelyynsä vuonna 1822, kun kuningas Yrjö IV matkusti Skotlantiin. Hän järjesti vierailun kunniaksi tanssiaiset, joihin miehillä ei ollut asiaa ilman kilttejä.

Monilla ajan merkkihenkilöillä ei ollut enää hajuakaan, mihin ylämaiden klaaniin he voisivat historiallisesti kuulua. Räätälit ojensivat auttavan kätensä, ja niin myös alamailla asuneet skotit saatiin kilttiperinteen piiriin.

Kuningashuoneessa Yrjö IV:ta seurannut kuningatar Viktoria oli ensimmäinen hallitsija, joka puki poikansa kilttiin. Siitä lähtien vaate on nähty yhä uusien kuninkaallispolvien päällä.

...kuten myös Kajaanin linna Pohjan sodassa vuonna 1716. Saaren yli rakennettu autosilta heikentää mahdollisuuksia turismiin. Kuva: Ismo Pekkarinen

Vaikka monet skotit vannovat yhä vihaavansa englantilaisia, he ovat turismissa paljon velkaa serkuilleen. Koko Britannian kattavat, tehokkaat rautatiehankkeet tekivät Skotlannin matkailusta briteille helppoa.

Englannin teollistuminen ja Britannian siirtomaat vaurastuttivat maata ja synnyttivät aivan uuden yhteiskuntaluokan.

Koulutetulla keskiluokalla oli aikaa, rahaa ja kiinnostusta matkailuun, ja kansallismielisyys innosti tutustumaan juuri oman maan historiaan ja kätkettyihin helmiin.

Skotlannilla on yhä oma kieli, jota opiskellaan koulussa, mutta sitä käytetään vähän englantiin verrattuna. Kielikynnyskin oli siis helposti ylitettävissä, vaikka erityisesti Glasgow’n murretta pidetään mahdottomana ymmärtää.

Skotlanti on Yhdistyneiden kuningaskuntien harvimmin asuttu osa ja houkuttelee myös kuningashuoneen jäseniä metsästämään ja kalastamaan. Ja onhan maasta kotoisin myös yläluokkien mieluisa urheilulaji golf.

Myös Yhdysvalloissa rikastuneet britit palasivat etsimään juuriaan ylä- ja alamaille. Rikkaimmat ostivat ja kunnostivat linnoja.

Suomalaiset ovat lukeneet skotin koskettavasta koti-­ikävästä Aku Ankasta: Roope-setä palaa sukunsa linnaan ja samalla perheensä vaiheisiin monissa eri tarinoissa.

Muutkaan maaseudun skotit eivät ole köyhiä tai kipeitä. Toisin kuin Suomessa, asuntojen hinnat ovat maaseudulla yleisesti kymmenyksen kalliimpia kuin kaupungeissa.

Kun Suomen ja Skotlannin vetovoimatekijöitä vertaa, huomaa, että monissa Suomi voittaa.

Meillä on luminen talvi ja yötön yö. Meillä on oikeita erämaita ja aitoja ikimetsiä, Skotlannilla on jäljellä vain prosentti alkuperäisistä mäntymetsistään.

Suomalainen rakentamisen peruslaatu kolminkertaisine ikkunoineen on Skotlannissa luksusta.

Suomalainen riista on villinä kasvanutta, ei puoli­tarhattua, ruoka on puhtaampaa ja järviäkin enemmän. Itämeri lämpenee kesäisin uimakelpoiseksi toisin kuin Pohjanmeri.

Suurpetomatkailuun on Suomessa yhä edellytykset, Skotlannissa susi, karhu ja ilves tapettiin sukupuuttoon jo vuosisatoja sitten.

Skotlannissa kilttejä vilahtelee katukuvassa paljon. Asu on myös suosittu juhlavaate. Kuva: Pixabay

Skotlantilaiset osaavat sen sijaan kertoa tarinoita ja kutsua vieraat juhlimaan Skotlantia. Tarina Loch Nessin hirviöstä alkoi jo vuonna 565 ja ”modernit havainnot” valokuvineen tehtiin 1933 ja 1934. Hyvin harvat paikalla käyvät turistit uskovat tosissaan hirviöön, mutta he tulevat kuuntelemaan tarinaa ja eläytymään historiaan.

Suomessakin on asunut näkki melkein joka järvessä, ja oikeassa historiassakin riittäisi kauhisteltavaa. Kansan­tarinoita ja kauhutarinoita historiallisista verilöylyistä ei Skotlannissa pelätä, niillä leveillään. Suuri osa museoista on ilmaisia, ja kaupunkien kaduilla kuuluu usein säkkipillin ääni.

Suomalaisten vaikea suhde alkoholiin vaikeuttaa juoma­turismia, mutta skoteilla on useita tislaamoja kiertäviä matkailureittejä. Viskin vienti vastaa 4,3:a miljardia puntaa eli melkein viittä miljardia euroa.

Matkamuistoiksi Skotlannin turisteille myydään satojen puntien kiltti-kokonaisuuksia ja taskukirjoja sukujen historiasta. Kuka Suomessa brändäisi Mustoset ja muut savolaiset? Myös meitä suomalaisia on muuttanut paljon muihin maihin ja kotiseututurismiin olisi mahdollisuuksia.

Skotit osaavat nauttia kulttuuristaan myös itse. Häissä miehet pukeutuvat ylpeästi kiltteihin, säkkipillinsoittaja saattelee morsiamen kirkkoon ja illalla kaikki yhtyvät tanssimaan ceilidhia. Ne ovat skotlantilaiset tanhut.

Jutun kirjoittaja on naimisissa britin kanssa ja appivanhemmat asuvat Skotlannissa.