Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Hallinnon toimet käyvät ristiin ruokaturvan suhteen

    Ruuan saatavuus vaikuttaa kehitysmaissa kaikkeen lasten koulunkäynnistä talouskasvuun. Tansaniassa teetetään selvitys siitä, onko Suomen ja EU:n politiikka johdonmukaista. rex features/lehtikuva
    Ruuan saatavuus vaikuttaa kehitysmaissa kaikkeen lasten koulunkäynnistä talouskasvuun. Tansaniassa teetetään selvitys siitä, onko Suomen ja EU:n politiikka johdonmukaista. rex features/lehtikuva Kuva: Viestilehtien arkisto

    Suomi on ensimmäinen teollisuusmaiden järjestön OECD:n jäsen, joka tarkastelee ruokaturvaan liittyvää politiikantekoa.

    Vuoden selvitystyö on kirjattu raporttiin, jossa on 12 tavoitetta ja niihin liittyen lähes tuplamäärä suosituksia politiikanteon johdonmukaistamiseksi. Raportti julkistettiin perjantaina.

    Kuten kansalaisjärjestöt ovat viime vuosina toistuvasti muistuttaneet, Suomen ja EU:n toiminta ei selvityksen mukaan ole kaikilta osin johdonmukaista kehitysmaiden näkökulmasta.

    Kehitysministeri Pekka Haaviston (vihr.) mukaan ruoka on merkittävä poliittinen voima. Ruokaturva, tai oikeammin ruuan ja puhtaan veden puute, liittyy useimpiin tämän hetken maailmanpoliittisiin ongelmiin joko syynä tai seurauksena. Asia on keskeinen myös kansainvälisissä järjestöissä, joissa linjataan vuoden 2015 jälkeistä köyhyysohjelmaa.

    Ruokaturvan parantaminen ehkäisee myös siirtolaisuutta niin köyhien maiden sisällä kuin näistä maista teollisuusmaihin, tähdentää ulkoministeriön (UM) lähetystöneuvos Hanna Rinkineva, joka veti arviointityötä.

    Kun ruokaturvaraportin merkitystä pohditaan kotimaasta katsoen, selvin muutos on, että työ on tuonut viisi eri ministeriötä ensimmäistä kertaa yhteen.

    ”Ruokaturva ei ole vain maa- ja metsätalousministeriön tai kehityspolitiikan asia”, painottaa maatalousekonomisti Kyösti Arovuori Pellervon taloustutkimuksesta (PTT).

    Bioenergiaan liittyvän innon keskellä loppuraportti suuntaa katseita esimerkiksi siihen, miten ratkaisut Suomessa ja EU:ssa vaikuttavat kehitysmaiden ruokaturvaan maankäytön kautta. Samoin metsätaloudella ja -teollisuudella on kehitysmaissa ruuantuotantoon sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia, jotka edellyttävät tarkempaa arviointia.

    Naisten mahdollisuus omistaa ja periä maata on myös erittäin keskeinen.

    Arovuori tähdentääkin, että Suomen käytännöt tulevat pitkälti EU:lta ja muista kansainvälisistä sitoumuksista. ”Niihin vaikuttaminen ei siis ole yksin meidän omissa käsissä.”

    Loppuraportin suurin arvo on hänen mielestään siinä, että ruokaturvaa on nyt arvioitu tutkijoiden termein ilmaistuna ”poikkitieteellisesti”. Se on hyvä alkusysäys hallinnon eri alojen välisen vuoropuhelun parantumiselle.

    ”Sudenkuoppa vaanii toki siinä, että tämä jää yhdeksi raportiksi muiden selontekojen joukkoon ja arkirealismi kulkee ihan muualla”, hän varoittaa.

    Ruokaturva on vaikeasti määriteltävä jo käsitteenä. Sen havaitsee esimerkiksi, kun koetetaan laskea kehitysavun määrää.

    Maaseutukehityksen neuvonantaja Sanna-Liisa Taivalmaa (UM) kertoo, että Suomen kahdenvälisistä kehitysyhteistyövaroista viitisen prosenttia kohdentui viime vuonna maatalouteen, maaseutuun ja ruokaturvaan, johon siis myös luetaan puhdas vesi.

    ”Tämän päälle tulee se, että Suomi tukee näitä asioita myös osana kohdemaille annettavaa suoraa budjettitukea, EU:n kautta menevistä kehitysvaroista sekä kansainvälisten järjestöjen kuten FAO:n, UNDP:n ja Maailmanpankin jäsenmaksujen kautta”, hän sanoo.

    Teollisuusmaiden into rahoittaa ruokaturvaa laski 1990-luvulta vuoden 2007 ruokakriisiin asti.

    Suunta kääntyi edellisen ulkomaankauppa- ja kehitysministerin Paavo Väyrysen (kesk.) kaudella. Ruokaturvaa koskevan selvityksen laittoi alulle Haaviston edeltäjä Heidi Hautala (vihr.).

    Hanna Rinkinevan mukaan selvityksen taustalla on luonnollisesti se, että parempi yhteistyö eri politiikkalohkojen kesken johtaisi tehokkaampaan panostukseen kehitysmaiden ruokaturvaan.

    ”Toisaalta Suomi on kuitenkin ihan ensimmäinen maa, joka ryhtyi laajapohjaisesti arvioimaan ruokaturvaa. Tekemämme työ kiinnostaa selvästi muitakin”, hän sanoo hyvillään.

    Arovuori pitää Suomen avausta tärkeänä: ”Tämä on jo itsessään poliittinen tahdonilmaus. Ja jos sitä lähdetään oikeasti soveltamaan, siitä on mahdollista saada hyötyä myös hallinnon tehokkuudessa.”

    KAIJALEENA RUNSTEN

    Suomi on ihan ensimmäinen maa, joka ryhtyi

    laajapohjaisesti

    arvioimaan ruokaturvaa. Tekemämme työ kiinnostaa selvästi muitakin.«

    Avaa artikkelin PDF