Nuoret innokkaita jatkamaan vanhempiensa porotiloja

Toisen polven poromies, kemijärveläinen Aleksi Ulkuniemi (oik.) viimeistelee ammattitutkintoaan Saamelaisalueen koulututuskeskuksessa. Kuva: Otto Pontto/LEHTIKUVA

Aleksi Ulkuniemi, 21, on viittä vaille valmis poronhoitaja. Hänen on määrä valmistua Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta huhtikuun lopussa. Käytännössä hän on oppinut työstään kaiken jo vuosia sitten. Poronhoitajat kasvavat ammattiinsa.

"Porohommiin lähdetään heti, kun osataan kävellä", Ulkuniemi sanoo.

Suomen runsaasta 4 000 poronomistajasta yli tuhat on alle 30-vuotiaita. Joka vuosi parikymmentä nuorta tekee poronhoidosta itselleen ammatin.

Poronhoito kiinnostaa nuoria, koska se on enemmän kuin pelkkä työ. Perinne, ylpeys ja yhteisö näyttävät kannattelevan elinkeinoa. Alalle tulevat nuoret ovat lähes poikkeuksetta poronhoitajaperheistä.

Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila sanoo, että poronhoidon suunta onkin ylös.

"Meillä nuoret eivät pakene kuten monella muulla maatalouselinkeinolla. He haluavat jatkaa kulttuuria ja elämäntapaa, jota ovat kasvaneet arvostamaan."

Vaikka poronhoidossa ollaan vanhoja tekijöitä jo alle parikymppisinä, moni hankkii koulutuksen. Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa on tänä vuonna ennätysmäärä poronhoidon opiskelijoita: yhteensä yli kolmekymmentä. Osaltaan saamelaisen kulttuurin eräänlainen nousukausi nostaa osaltaan myös poronhoitoa.

Ulkuniemi on suomalainen ja kotoisin Kemijärvellä. Hän arvelee, että poronhoidon arvostus laskee sitä enemmän, mitä etelämmäksi mennään. Poronhoitoalueen ulkopuolella elinkeinoa jo ihmetellään.

"Jos vaikka festareilla menee mainitsemaan olevansa poromies, niin kysytään että ajammeko me poroilla kouluun."

Nuoria poronhoitajia Inarissa opettava porotalousopettaja Outi Jääskö listaa asioita, jotka tekevät poronhoidosta hankalaa.

"Työ on kauhean raskasta. Nuorelle haasteet tietenkin ovat hauskoja, mutta pitkän päälle kylmät, märät ja vaaralliset työt alkavat tuntua joka paikassa. Tulos ei ole säännöllistä. Petomäärät ovat hirveät. Laidunmaat pirstoutuvat ja vähenevät."

Sitten hyvät asiat:

"Liha on superhyvää ja haluttua ja sen hinta on hyvä. Voimme olla ylpeitä elinkeinostamme."

Ollilan mukaan teollinen maankäyttö metsätalous etunenässä on elinkeinon suurimpia uhkia. Monin paikoin poroja joudutaan ruokkimaan, kun luonnosta ei löydy ravintoa.

Toisaalta teknologia helpottaa toimintaa gps-paikantamisesta kirjanpitoon. Sosiaalinen media auttaa yhteisöjen luomisessa ja vertaistuessa.

Ulkuniemeä hirvittää lähinnä, miten tukien kanssa käy. Ne ovat lihanmyynnin ohella tärkeä tulonlähde.

Epäilyttää tai ei, Ulkuniemi ei olisi voinut ryhtyä muuhun. Hän on poromies toisessa polvessa.

"Isä oli kerran erehtynyt käymään erotusaidalla. Siitä se oli hirttänyt päälle."

Ulkuniemi osti isänsä porot kolme vuotta sitten.

"Ei olisi tullut mieleenkään sanoa hänelle, että teen jotakin muuta."

Ulkuniemestä poronhoidossa on parasta se, että saa olla oman itsensä herra ja osa tiivistä porukkaa. Omassa paliskunnassa Pyhä-Kalliossa on kymmenen ihmisen joukko, joka tekee yhdessä kaiken porojen ajamisesta vapaa-ajanviettoon.

Vuoden kohokohta ovat syksyn poroerotukset.

"Se on ympäri vuorokauden poroissa olemista. Päivä tehdään hommia, illalla puhutaan poroista pöydässä ja myöhemmin saunassa."

"Poronhoidossa ei syrjäydy", Outi Jääskö sanoo.

Ulkuniemi on samaa mieltä.

"Vaikkei huvittaisi lähteä kotoa mihinkään, yhdeksän muuta sanoo, että täytyy."