passipaikalla Perinne jalostuu
Hallitusrintaman supistuminen 101 kansanedustajan kokoiseksi toi outoja ongelmia. Valiokuntapaikkojakin joudutaan muuttamaan kesken vaalikauden.
”Vakiintuneen periaatteen” mukaan enemmistöhallituksen puolueilla on enemmistö valiokunnissa, sanoo puhemiesneuvosto. ”Vakiintunut periaate” on puhemies Eero Heinäluoman (sd.) lempisanontoja hänen ohjatessaan eduskuntatyötä. Tässä tapauksessa vakiintunut periaate löytyi ensimmäistä kertaa, kun halutaan eduskunnan nauttivan hallituksen luottamusta.
Sinipunalla on enemmistö kaikissa muissa varsinaisissa valiokunnissa paitsi maa- ja metsätalousvaliokunnassa. Sinne pyrkii vaalikauden alussa aina monin verroin enemmän keskustalaisia kuin puolueen kiintiö on. Jakoneuvotteluissa keskusta saa yleensä ylimääräisen paikan ja luopuu omastaan toisaalla.
Sosialidemokraateille puolestaan maatalousvaliokuntaan joutuminen on komennus Pirunsaarelle, paitsi Kari Rajamäelle (sd.), joka vaalien jälkeisenä maanantaina kello 7.00 roikkuu ryhmäkanslian ovella paikkaa jonottamassa.
Kapeapohjainen hallitus on niin harvinainen, että vertailukohtia pitää etsiä vuosikymmenten takaa. Tilannetta on rinnastettu J.K. Paasikiven ensimmäiseen hallitukseen vuodelta 1918, jonka takana oli teoriassa 103 kansanedustajaa.
Paasikiven asema oli toki erilainen, koska oppositio oli silloin joko ammuttu, vankilassa tai maanpaossa.
Eikä Suomessa ollut siihen aikaan parlamentarismia. Hallituksen tuli nauttia vain nimittäjänsä, siis keisarin tai hänen sijaisensa valtionhoitajan luottamusta.
Keisarin ylivallasta luovuttiin vasta 1981, kun pääministeri Mauno Koivisto (sd.) ilmoitti, ettei presidentti ratkaise hänen hallituksensa olemassa oloa. Niin nuori on perinteinen pohjoismainen kansanvalta Suomessa.
Puhemies Eero Heinäluoman tällä vaalikaudella tarjoamiin uutuuksiin kuuluu eduskuntaryhmille tarjottu laskenta-apu. Virkamiehet laskevat oppositiolle, paljonko sen tarjoamat muutokset budjettiesitykseen maksavat.
Hyvä, että keskustelussa voidaan esittää vertailukelpoisia lukuja. Usein poliitikon numeropää kehittelee silti aivan päättömiä rinnastuksia luottaen, etteivät ”tavalliset” ihmiset kuitenkaan asioita ymmärrä.
Sinuhe Wallinheimo (kok.) ihmetteli, miten hallitus saa sosiaalihuoltolain uudistuksen maksamaan 32 miljoonaa ja Kuntaliitto 150 miljoonaa. Kokenut Erkki Virtanen (vas.) lohdutteli, että valtiovarainministeriö antaa aina vähemmän rahaa kuin oikeasti tarvitaan ja Kuntaliitto aina liioittelee kustannuksia.
243-sivuinen sosiaalihuoltolaki on esimakua vaalikauden lopun painopisteestä. Kruununa on tuleva sote-uudistus. Ryhmien sosiaaliasiantuntijat saavat kerrankin puhua kyllikseen.
Vahvimmin ovat äänessä keskustan Juha Rehula ja Anu Vehviläinen, perussuomalaisten Arja Juvonen ja Kimmo Kivelä, SDP:n Anneli Kiljunen ja Merja Mäkisalo-Ropponen, vasemmistoliiton Erkki Virtanen ja vihreiden Outi Alanko-Kahiluoto.
Onneksi nykyisen peruspalveluministerin Susanna Huovisen (sd.) asiantuntemus ja rauhallisuus riittää.
Kaikki muutkin edustajat osallistuvat sosiaalikeskusteluun, koska vaalit ovat tulossa. Mutta kun talousvaliokunnan puheenjohtaja Mauri Pekkarinen (kesk.) otti vastaan hallituksen esityksen Euroopan luottolaitosten kriisirahastosta, salissa häntä kuuli vain yksi edustaja, Simo Rundgren (kesk.).
Esityksen mukaan suomalaiset pankit joutuvat siirtämään 1,2 miljardia euroa Suomen rajojen ulkopuolelle. Mutta esimerkiksi ketään perussuomalaista asia ei kiinnostanut tuon taivaallista. He tulevat haaskalle huutamaan taas, kun kaikki on myöhäistä.
PEKKA ALAROTU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
