vierasyliö Maatalouden ja ympäristönyhteistyötä ilman vastakkainasettelua
Maatalouden kivijalka on hyvinvoiva ympäristö. Ilman riittävän hyvänlaatuista ilmaa, vettä ja maaperää ei ole kasvintuotantoa, ei kotieläintuotantoa, eikä näin ollen myöskään ruokaa.
Toisaalta maataloudella on väistämättömät vaikutuksensa ympäristöön. Peltomaa ja tilakeskukset eivät ole luonnontilassa. Kaikkia tuotannosta aiheutuvia päästöjä ei millään voida estää.
Maatalous ja ympäristö kietoutuvat toisiinsa tavalla, joka on monisyinen ja mahdoton täysin hallita. Tasapainottelu kannattavan tuotannon ja ympäristön hyvän tilan välillä on loputonta kompromissia kustannusten, hyötyjen ja vaikutusten hallinnan välillä.
Siksi olemme enenevässä määrin ihmeissämme tarpeesta asettaa näitä asioita toisiaan vastaan, tarkastella niitä negatiivisen kautta, nähdä maatalouden ympäristönsuojelu vain kapuloina tuotannon rattaissa. Päämäärähän on yhteinen!
Ympäristö on viljelijän tärkein kumppani, josta on pidettävä huolta, tai tuotantoa ei ole.
Hyvä esimerkki täysin tarpeettomasta vastakkainasettelusta tulee Tyyppinavetta -hankkeen loppuseminaarista 26.5.14.
Seurasimme paikan päällä mielenkiinnolla tuloksia onnistuneesta navettarakentamisesta, jossa asiantuntevan suunnittelun tärkeys korostui.
Ympäristökysymyksiä sivuttiin lyhyesti ja rakentavasti muun muassa ympäristölupaprosessin nopeuttamistarpeeseen liittyen. Päästöjä vähentävien tekniikoiden käyttöönotossa Suomen todettiin olevan jälkijunassa ja toivottiin innovaatioiden käyttöönottoon pientä porkkanaa. Puheenvuoroja esittivät niin virkamiehet kuin tuottajat edustajineen.
Mutta kuinka ollakaan, kun avasimme Maaseudun Tulevaisuuden nettisivut samalta päivältä, seminaarin uutisotsikkona oli: ”Ympäristösäädökset tekevät kalliin navetan”. Olimmekohan sittenkään samassa tilaisuudessa? Viestin sävy oli seminaarissa täysin toinen kuin MT:n artikkelin otsikossa.
Toisessa esimerkissä (MT 26.5.14) Ympäristöministeriö vastasi edellisen viikon pääkirjoitukseen maatalouden ammoniakkipäästöistä (MT 21.5.2014). Ministeriö oikaisi asiavirheitä, jotka pääkirjoituksessa antoivat ymmärtää Suomen haluavan kireän päästökaton ilman todellista tarvetta, välittämättä kustannuksista viljelijälle eikä päästölaskennan perustanakaan olisi tutkittua tietoa.
Pääkirjoituksen sävyn olisi voinut valita toisin. Päästövähennyksillä on selkeitä etuja viljelijälle, jotka osaltaan kompensoivat niistä aiheutuvia kustannuksia.
Ruokinnan tarkentamisen myötä eläimen rehuun ei kuluteta eläimen tarpeen ylittävää panosta. Samalla lantaankaan ei erity tarpeetonta typpeä. Ammoniakin haihtumisen estäminen parantaa lannan lannoitusvaikutusta ja vähentää riippuvuutta mineraalilannoitteista.
Lantalan kattaminen pienentää lantamäärää ja tätä kautta lantalatilavuuden tarvetta, kun lantaan ei sekoiteta sadevesiä. Eläinsuojan ilmanlaatu on ammoniakkipäästöjen vähentämisen myötä terveellisempi sekä viljelijälle että eläimille. Vähäiset ammoniakkipäästöt merkitsevät vähemmän hajua, joka paikka paikoin aiheuttaa ongelmia naapuruston kanssa.
Me allekirjoittaneet teemme tutkijoina työtä maatalouden ympäristökysymyksiin liittyen. Selvitämme sekä asioiden nykytilaa että mahdollisuuksia tehdä asioita nykyistä tehokkaammin. Haemme ratkaisuja, jotka varmistavat paitsi ympäristön hyvän tilan, myös hyödyt tuottajalle.
Tarvitsemme työhömme todenmukaiset lähtötiedot nykytoimenpiteistä tiloilla. Tämän vuoksi Syke ja MTT toteuttivat ympäristöministeriön ammoniakkivastineessakin mainitun lannankäsittelykyselyn ja erillisen tallien lantakyselyn. Kiitämme lämpimästi kyselyihin vastanneita.
Erilaisia kyselyitä on tuottajien puolelta arvosteltu, joitain jopa ala-arvoiseen tyyliin. Risuja on silti tullut siitäkin, ettei kenttää kuunnella.
Ajantasaiset lähtötiedot ovat tutkimustoiminnan ja sitä kautta päätöksenteon perusedellytys. Tuottajia ei kyselyillä kiusata, vaan niillä on aina tarkoitus. Ilman tietoja ei oikeansuuntaisia päätöksiä osata tehdä. Ilman kysymistä ei tietoja saada.
Tietoa kerätään ja päivitetään mahdollisimman usein. Tutkimusmenetelmät kehittyvät jatkuvasti. Päätöksenteon tueksi tuotetaan aina mahdollisimman ajantasainen ja uusimmilla tutkimusmenetelmillä tuotettu tieto.
Tiedot kerätään yhteistyönä eri osa-alueiden asiantuntijoiden kesken. Kyse ei ole mutu-tuntumasta, kuten MT:n mielipidekirjoituksessa 30.5.14 arveltiin.
Asioilla on aina monia puolia. Maatalouden ja ympäristön monisyisessä suhteessa harmaansävyjä on lukuisia. Sen sijaan, että keskustelun lähtökohdaksi valitaan jopa tarkoitushakuisesti kärjistäen mustimmat osa-alueet, voitaisiinko keskittyä positiiviseen?
Maatalouden ympäristökysymykset pitävät sisällään myös lukuisia mahdollisuuksia uudenlaiseen liiketoimintaan perinteisen maatalouden rinnalla.
Päästöjen vähentäminen säästää resursseja, joita ilman päästövähennystoimia hukataan. Tietopyynnöt ovat mahdollisuus vaikuttaa aktiivisesti maatalouden ja sen ympäristösuojelun kehittämiseen.
Tutkijan, päätöksentekijän, tuottajan ja luultavasti myös maataloudesta uutisoivan median yhteinen päämäärä on löytää keinot huolehtia sekä maatalouden kannattavuudesta että hyvinvoivasta ympäristöstä, jota tuotannossa hyödynnetään.
Mahdollisuuksiin keskittyvä viestintä, rakentava yhteistyö ja parhaan mahdollisen kompromissin hakeminen on jokaisen osapuolen velvollisuus, jotta tässä onnistutaan.
JUHA GRÖNROOS
SARI LUOSTARINEN
Grönroos on erikoistutkija Suomen ympäristökeskuksessa (Syke) ja Luostarinen on erikoistutkija Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa (MTT).
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
