"Hillitön aikapommi – siellä jätekivi on rikkipitoisuudeltaan pahinta mahdollista" – kansalaisten kaivosvaltuuskunta on huolissaan vuotavista kaivosjätteistä
Kansalaisten kaivosvaltuuskunta keskittyy kaivosten aiheuttamiin konflikteihin ja vaatii pääsyä kaivoslakia uudistavaan työryhmään.
Sotkamon Talvivaaran, nykyisen Terrafamen kaivoksen aiheuttamat ympäristövahingot olivat poikkeuksellisen suuret ja näkyvät luonnossa vielä pitkään. Kuva: Pentti VänskäSuomessa toimii noin 30 kaivoskriittistä kansalaisryhmää. Joukossa on kyläyhdistyksiä, kansalaisliikkeitä ja rekisteröityneitä yhdistyksiä. Nelisen vuotta sitten ryhmät ja joukko asiantuntijoita koottiin Kansalaisten kaivosvaltuuskunta -kattojärjestön alle. Sen tavoitteena on edistää paikallisyhteisöjen oikeuksia ja ympäristöarvoja kaivoshankkeiden alueilla.
Kansalaisten kaivosvaltuuskunta ry:n puheenjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliiton erikoisasiantuntija ja ympäristöbiokemisti Jari Natunen kertoo, että järjestöä perustettaessa kuviteltiin, että sen edustaja pääsisi mukaan kaivoslain uudistusta valmistelevaan työryhmään. Toisin kävi.
"Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) hylkäsi paikallisten haittojen kärsijöitä edustavat työryhmät lakiuudistuksen valmistelusta. Miksi meitä ei kuulla valtakunnallisena toimijana?" Natunen ihmettelee.
Hänen mielestään kaivoslain uudistus ei nykyisellään herätä kansalaisten luottamusta: "Viranomaiset ovat kovasti kaivostoimintaan leimautuneita ja heiltä puuttuu ymmärrys ympäristöön liittyvistä ja sosiaalisista ongelmista."
Työryhmässä istuvat edustajat Suomen luonnonsuojeluliitosta ja MTK:sta. He ajavat ympäristön ja maanomistajien asioita, mutta kaivosvaltuuskunnan edustaja keskittyisi kaivosten tuomiin konflikteihin.
Kaivosvaltuuskunnan väki kävi syksyllä osoittamassa mieltään TEM:in ovella tullakseen kuulluksi. Ryhmä on myös tehnyt kaivoslain uudistuksen ongelmista lausunnon eduskunnan talousvaliokunnalle.
Kaivoslain uudistuksessa kansalaisten huoli kohdistuu kaivannaisjätteisiin, joista aiheutuu Natusen mukaan kohtuutonta pitkäaikaista haittaa ympäristölle, elinkeinoille ja virkistyskäytölle.
Kaivosvaltuuskunnan mielestä kaivosjätteitä ei käsitellä riittävästi ja turvata, ettei niistä valu ympäristöön haitta-aineita.
Natusen mukaan Oulun yliopisto on selvittänyt, että kaivosjätteiden läjityspaikkojen rakenteet vuotavat ennemmin tai myöhemmin. EU-säännösten mukaan haittoja ei saisi ilmaantua pitkienkään aikojen kuluttua.
"Käytännössä mikään yhtiö ei pysty takaamaan, että suotovedet kerättäisiin ja putsattaisiin tai, että jätealueita korjattaisiin vielä 30 vuoden päästä."
Natunen arvioi, että vuodot pahenevat, kun rakenteet rapistuvat ja vesi sekä ilma pääsevät kosketuksiin jätteiden kanssa. Silloin vapautuu muun muassa arseenia ja raskasmetalleja.
Natusen mukaan vanhat kaivokset on Suomessa hylätty käytännössä sellaisenaan. Ympäristöhaittoja on paikkailtu valtion miljoonilla esimerkiksi Hituran nikkelikaivoksella Nivalassa. Leppävirran Särkiniemen nikkelikaivoksen osalta vastuullista yhä haetaan.
Talvivaaraa, nykyistä Terrafamea Sotkamossa tuskin tarvitsee erikseen mainita.
"Siellä jätekivi on rikkipitoisuudeltaan pahinta mahdollista. Hillitön aikapommi."
Natunen viittaa myös Pirkanmaan ely-keskuksen Kajak-projektiin, jossa huomattiin ongelmia useiden vanhojen kaivosten jälkihuollossa.
"Totuus on, että käytännössä kaikki metallikaivokset ja useat muutkin kaivostyypit ovat ympäristön ja naapuriyhteisöjen sekä valtion kannalta kestämättömiä."
Suunnitteilla olevista kaivoshankkeista huolta herättävät erityisesti kokoluokaltaan suuret Soklin fosfaattikaivos Savukoskella ja Hannukaisen rautakaivos Kolarissa.
Suomen maaperässä on kohtalaisia määriä radioaktiivisia uraania ja toriumia. Natusen mielestä ei ole selvitetty tarpeeksi, rikastuuko radioaktiivisia aineita fosfaattilannoitteisiin, jätteisiin ja vesiin.
Kaivosvaltuuskunnan mielestä kaivoslakiin tarvittaisiin malminetsinnöille jokin takaraja sekä velvoite selvittää kaikki malmin ja sivukiven haitta-aineet.
"Kaivoshankeen ikuinen uhka pilaa maaseudun kehittämismahdollisuuksia sekä kiinteistö- ja vakuusarvoja laajoilla alueilla."
On selvää, että uusiakin metalleja tarvitaan jonkin verran. Natunen painottaa, ettei ympäristöä kuitenkaan saisi pilata pysyvästi, lakeja tulisi noudattaa sekä kunnioittaa naapureita. Raaka-aineiden halpuus johtaa laiminlyönteihin.
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
