Lapin puhtaus on totta
Luonnonkalan raskasmetallipitoisuudet ovat alhaisemmat Lapissa kuin Etelä-Suomessa. Nuottamiehet on kuvattu Inarinjärvellä viime talvena. Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkistoOULU (MT)
Lapilla on maine puhtaana alueena, mutta todennettua tietoa Lapin puhtaudesta ei ole ollut helposti saatavilla. Eri alojen asiantuntijat ovat nyt koonneet faktoja Acta Lapponica Fenniae 24 – Pohjoinen puhtaus -teokseen.
Ja toden totta: Katsotaanpa sitten raskasmetalleja kaloissa tai ympäristömyrkkyjä sammalissa, Lappi on puhtaimpia alueita Suomessa ja Euroopassa. Vain nikkelin määrä on koholla muutamilla Ylä-Lapin alueilla. Siihen syyllinen löytyy rajan takaa.
Ilman saastepitoisuudet ovat tyypillisesti alle puolet etelän taustapitoisuuksista, jotka ovat muuhun Eurooppaan verrattuina erittäin alhaisia, Jarkko Ylipieti Säteilyturvakeskuksesta toteaa teoksessa.
Mielikuva Tshernobylin ydinvoimalan onnettomuuden vaikutuksista Lapissa saattaa elää joidenkin mielissä. Kirjan kaavioiden mukaan cesiumin määrät Lapin luonnossa ovat kuitenkin pudonneet. Keväällä 1986 ennen Tsernobylin ydinonnettomuutta ydinkokeista peräisin olevaa cesium 137:a oli jäljellä poronlihassa enää 300 yksikköä kilossa.
Se oli kymmenesosa 1960-luvun korkeimmista pitoisuuksista.
Onnettomuuden jälkeen pitoisuus nousi 700 yksikköön mutta on taas laskenut alle sadan. Tsernobylin radioaktiivinen laskeuma olikin huomattavasti pienempi kuin ydinkokeiden aiheuttama.
Mauri Nieminen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta varoittaa porojen ylilaidunnuksen vaaroista.
Lapin luonto on herkästi haavoittuva. Laidunnuksen seurauksena tunturialueet ja myös suuret kansallis- ja luonnonpuistot sekä erämaa-alueet ovat kovin kuluneet, paikoin enemmän kuin niiden ulkopuoliset alueet.
Laidunnus on ollut suurin kasvillisuutta muuttava tekijä ja paikoin eroosion aiheuttaja. Talvilaidunten tila ja jatkuva muutos huonompaan osoittavat Niemisen mukaan, että nykyisen poromäärän ylläpito ei ole enää mahdollista luontaisella talviravinnolla.
Poron lihan raskasmetallien pitoisuudet ovat kuitenkin vähentyneet suuresti. Kadmiumpitoisuudet lihassa ovat hädin tuskin mitattavissa.
Teokseen kirjoittivat myös tutkijat Pia Anttila Ilmatieteen laitokselta, Pertti Sarala Geologian tutkimuskeskuksesta sekä Jarmo Poikolainen ja Pasi Rautio Metsäntutkimuslaitoksesta.
JOUKO RÖNKKÖ
Laidunnuksen seurauksena
tunturialueet ja myös suuret
kansallis- ja luonnonpuistot sekä
erämaa-alueet ovat kovin kuluneet,
paikoin enemmän kuin niiden
ulkopuoliset alueet.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
