Sinnittele, paikallismedia!
Paikallislehdessä kerrottiin surullista tarinaa oman kunnan televisiolähetyksistä. Paikallistelevisiota kymmeniä vuosia tehnyt työn sankari pettyi karvaasti, kun kunta päätti rahapulassaan leikata lähetysten budjettia. Kun on tehnyt työtä vuorokaudenajoista ja pyhäpäivistä piittaamatta, ei tunnu kovin reilulta, että vaatimaton rahallinen korvauskin vähennetään minimiin.
Päätöksen jälkeen on erittäin vaikeaa löytää työlle jatkajaa. Ehkä pieni toivo on kuitenkin olemassa youtube-sukupolvessa, joka suurella innolla kuvaa videoita mitä ihmeellisimmistä asioista ja julkaisee niitä verkossa. Valitettavasti kunnanvaltuuston kokoukset tuskin ovat niitä paikkoja, joista tubettajat eniten innostuvat.
Kunnankin näkökulmaa on helppo ymmärtää. Rahaa on pakko säästää.
Paikallistelevision kohdalla vahinko on siinä mielessä iso, että osa kuntalaisista on seurannut päätöksentekoa eli valtuustoa television välityksellä. Jos lähetyksiä ei enää ole saatavilla tai ne siirtyvät verkkoon, osa asukkaista saa aikaisempaa selvästi huonommin tietoa siitä, mitä kunnassa tapahtuu.
Vähintään yhtä suuri huoli liittyy paikallislehtien pärjäämiseen. Tilaajien ja mainostajien rivit harvenevat, lehtien taloudellinen kannattavuus hiipuu.
Kuntalaisten ja myös kunnan kannalta paikallislehdet tekevät arvokasta työtä. Useimmat kuntalaiset saavat tiedon itseään koskevista tärkeistä asioista ainoastaan paikallislehden kautta. Jos paikallislehti ei tätä työsarkaa hoitaisi, tavallisen kansalaisen mahdollisuus vaikuttaa asioihin katoaisi lähes tyystin.
Mukavien ja ikävien päätösten seuraukset vain kävisivät vähitellen ilmi. Ihmeteltäisiin suljetun oven takana, miksi kirjastossa tai neuvolassa ei enää ole ketään.
Kunnallisen demokratian kannalta paikallisella medialla on myös sellainen myönteinen vaikutus, että esimerkiksi yleisönosastoilta voi löytyä potentiaalisia uusia päätöksentekijöitä. Niitä, jotka ovat kyllin rohkeita esittämään mielipiteitään julkisesti, kannattaa pyytää mukaan päätöksentekoon.
Kuntaliitokset tuovat paikallislehtien taipaleelle uudenlaista nimismiehenkiharaa. Jos kuntakeskus on sadan kilometrin päässä, oman asuinseudun asioiden selvittämisessä alkaa olla haastetta. Kuka päättää ja missä?
Isojen liitosten jälkeen vaaditaan jo kunnaltakin hyvää tiedotusta, jotta kaikkien periferioiden asukkaat pysyisivät jollain lailla kärryillä siitä, mitä tapahtuu. En tiedä, kuinka näistä muutoksista on liitoskunnissa selvitty. Meillä vasta jännityksellä odotellaan, millaiseen porukkaan lopulta päädymme.
Toki painetulle sanalle ja viralliselle viestinnälle on nykyään olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin perinteinen hevosmiesten tietotoimisto. Moni luottaa vankasti Facebook-ryhmiin. Yksi varma paikka on Vauva-lehden keskustelupalsta, sieltä löytyy vastaus kaikkiin kysymyksiin.
Itse toivoisin, että saisin lukea kunnallisista asioista jatkossakin paperille painetusta paikallislehdestä. Siitä ilosta maksan mielelläni lehden tilausmaksun – vaikka vähän nykyistä korkeamman.
hanna.lensu@
maaseuduntulevaisuus.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
