Yliö Kokeilukulttuurilla alakuloa vastaan

Talouden Nobelilla takavuosina palkitut George Akerlof ja Robert Shiller kritisoivat taloustieteilijöitä ja -toimittajia siitä, että nämä keskustelevat ikään kuin yksilöiden ajattelulla, tunteilla ja intohimoilla ei olisi vaikutusta talouteen.

Hyvin uskottavaa kuitenkin on, että jos ihmiset suhtautuvat luottavaisesti tulevaisuuteen, he uskaltavat normaalien kotitaloutta tai yritystoimintaa ylläpitävien toimien lisäksi kokeilla jotain uutta. Tällä uuden kokeilulla puolestaan saattaa olla myönteisiä vaikutuksia koko talouden toimeliaisuuteen.

Suomen taloutta vaivaa tällä hetkellä kollektiivinen alakulo, jota ruokkivat tulevaisuuden epävarmuus ja toimintaympäristön epäselvyys.

Alakulo näkyy esimerkiksi Tilastokeskuksen kuluttajien luottamusta kuvaavassa indikaattorissa ja Elinkeinoelämän keskusliiton yritysten luottamusindikaattorissa: molemmat indikaattoriluvut ovat olleet vuoden 2011 puolivälistä lähtien selvästi pitkän aikavälin keskiarvon alapuolella.

Sama alavire näkyy yritysten tutkimus- ja tuotekehittelytoiminnassa vuoden 2011 jälkeen sekä euroissa että tutkimustyövuosissa laskettuina.

Brittiläinen talouspsykologi Stephen Lea tarkastelee taantuman psykologiaa kolmen kehän avulla.

Sisäkehässä ovat kotitalou- det ja yritykset, jotka ovat kokeneet taantuman vaikutukset konkreettisesti työttömyytenä, yrityskonkursseina sekä tulojen vähenemisenä.

Keskikehällä ovat taantuman uhkien alla olevat kotitaloudet ja yritykset. Uhka luo varovaisuutta ja näkyy haluttomuutena kuluttaa ja investoida.

Uloin kehä muodostuu taantumalta turvassa olevista kotitalouksista ja yrityksistä. Näissä kulutukseen ja investointeihin vaikuttaa median ja politiikan luoma ilmapiiri.

Tyypillisesti sisäkehä on kooltaan melko pieni ja taantumalta turvassa olevien joukko taas suuri. Ongelma on rajojen sumeus: esimerkiksi työttömän perhe, muut sukulaiset ja ystävät kokevat ongelmat ja uhkat arjen kanssakäymisen kautta.

Alakulon aikaansaamien negatiivisten vaikutusten kannalta merkitsevää on, kuinka moni uskoo tai pelkää olevansa uhattuna ja kuinka moni tuntee olevansa turvassa ja kykenevä kuluttamaan ja investoimaan sekä normaaliin tapaan että uutta kokeillen.

Uskottava – ja luottamusta kasvattava – suunnitelma taantumasta toipumiseen perustuu politiikkaan ja toimenpiteisiin, jotka tukevat ja rohkaisevat kotitalouksia ja yrityksiä toimintaan ja uusien asioiden tekemiseen.

Hallituksen ja poliitikkojen tulisi Lean mukaan rakentaa realistista luottamusta tulevaisuuteen, ja erityisesti taantuman ulottumattomissa olevien tulisi uskoa, että työpaikat ovat turvatut ja että rahoitus järkeville investoinneille järjestyy.

Lisäksi tulisi rohkaista sellaista kulutusta ja investointeja, joiden kerroinvaikutukset koko taloudessa ovat suuret.

Muitakin vaihtoehtoja on. Ennen pitkää taantuma kääntyy nousuun ja kotitalouksien ja yritysten toimintaympäristö muuttuu. Talouspsykologian kielellä kuvaan astuvat vahvistuva optimismi ja luottamus. Näistä tekijöistä puhui makrotaloustieteen isäksi kutsuttu J. M. Keynes jo 1930-luvulla käyttäen nimitystä eläimelliset vaistot.

Eläimelliset vaistot tarkoittavat liikemiesten ja -naisten vahvaa optimismia ja tulevaisuudenuskoa. Juuri intuitio, optimismi ja luottavaisuus saavat osan yrityksistä etsimään rahoitusta ja investoimaan tänään, vaikka tuotteet tulevat myyntiin vasta tulevaisuudessa.

Onnistuneet päätökset voivat saada aikaan yleisemmänkin innostuksen ja viedä talouden positiiviseen noidankehään.

Maailmalla puhutaan myös liike-elämän kokeilukulttuurista. Kyse on osittain siitä, mitä kasvuhakuiset ja innovoivat yritykset ovat aina tehneet – tutkineet toimintaympäristöään, tehneet kokeiluja sekä jatkaneet eteenpäin kokeilujen opettamalla tavalla. Voisiko tätä toimintatapaa kehittää ja saada yleisempään käyttöön?

Tulisiko suomalaiseenkin yrityskulttuuriin istuttaa kokeilukulttuurin siemen?

Harvard Business Review on viime vuosina tuonut voimakkaasti esiin ajatuksen liike-elämän kokeilukulttuurin edistämisestä.

Keskiössä ovat perinteisten hyveiden – kuten tiedon kerääminen kilpailijoista ja asiakkaista sekä tiedon hyödyntäminen yrityksen päätöksenteossa – lisäksi myös klassisen koeasetelman mukaiset kokeilut koe- ja kontrolliryhmineen.

Ajatuksena on, että esimerkiksi uutta tuotetta tai uutta ominaisuutta tuotteessa, yrityksen webbisivuissa tai logistiikkaketjussa kannattaa testata ennen tuotteen tai ominaisuuden laajamittaista käyttöönottoa.

Kokeilukulttuuri haastaa myös korkeakoulut. Löytäisivätkö ammattikorkeakoulu ja yliopisto toisensa esimerkiksi yrityksiä ja hallintoa palvelevien kokeiluyksiköiden muodossa?

Yksiköiden tehtävänä olisi tukea yrityksiä ja hallintoyksiköitä sellaisten koeasetelmien ja testien toteuttamisessa, joilla löydetään päteviä säännönmukaisuuksia ja todellisia syy-seuraus-suhteita.

Kokeellinen tutkimus on perinteisesti luettu luonnontieteiden ja psykologian tutkimusmenetelmäksi, mutta viime aikoina myös taloustieteet ovat kehittäneet omiin tutkimuskohteisiinsa soveltuvia kokeellisen tutkimuksen menetelmiä.

Suomalaisten kannattaisi omaksua kokeilukulttuuri ja rohkaista sen avulla uutta toimintaa, perustuipa toiminta sitten intuitioon ja optimismiin tai ideoiden ja tuotekonseptien tieteelliseen testaamiseen.

Timo Tammi

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tohtori ja psykologiseen talous-

tieteeseen perehtynyt tutkija- opettaja Itä-Suomen yliopistossa.

Avaa artikkelin PDF