Rakkaus lajiin vie metsään pimeälläkin
Keski-Uusimaa-rastit Sipoossa vetivät satapäisen joukon suunnistajia sysipimeään metsään. Ramona Åkermarck-Mähönen leimaa kolmen kilometrin yösuunnistusradan viimeisellä rastilla. Kimmo Haimi Kuva: Viestilehtien arkistoSIPOO (MT)
Koulun piha täyttyy autoista. Niistä purkautuu ulos miehiä ja naisia, nuoria ja varttuneita. Kaikilla on lamppu päässä.
Keski-Uusimaa-rastit Sipoossa on houkutellut satakunta innokasta suunnistajaa pimeään metsään lokakuisena arki-iltana.
”Yöradat suunnitellaan hieman turvallisemmiksi kuin päiväradat”, kuntorastien ratamestari Ulf Meriheinä kertoo.
Rastivälit ovat hieman pidempiä kuin normaalisti, joten reitinvalinnan mahdollisuuksia on enemmän. Pahimmat ryteiköt voi kiertää polkuja pitkin.
Meriheinä kertoo vieneensä rastit metsään pimeällä, jotta ratamestari itsekin varmistuu, että rastipaikat löytyvät.
Oranssi-valkoisen rastilipun vieressä roikkuu heijastinnauhalla varustettu kapula, jonka avulla suunnistajan valokeila paikantaa rastin jo kaukaa.
Suunnistajaveteraani Malte Arlander on tyytyväinen, että pimeällä kaikkien vauhti on päiväkisoja hitaampi.
”Kun kukaan ei juokse kauhean lujaa, ohittelijoita on vähemmän.”
Tunnelma on pimeällä suunnistuksessa erilainen kuin päivällä. Risujen rasahdukset kuuluvat ihan eri tavalla, polut tuntuvat kapeammilta, eivätkä kivet erotu yhtä selkeästi kuin päivällä.
Lammenrantakin voi tulla vastaan yllättäen.
Yhdeksänvuotiaalla Anton Martikaisella on edessä elämänsä ensimmäinen yösuunnistus. Hän myöntää jännittävänsä. Mukana on onneksi vanhempi seuratoveri Mikaela Borgman.
He tarkastelevat karttaa huolellisesti ennen liikkeellelähtöä ja aloittavat ensimmäiselle rastille taivalluksen pururataa pitkin.
Noin kolmen vartin kuluttua he leimaavat maalissa. Poskia punottaa ja hengitys höyryää.
”Ihan kivaa oli”, Anton toteaa. Pimeys ei pelottanut.
Suunnistus on tyypillisesti koko perheen laji.
Ratamestarin vaimo, Maire Meriheinä, on vastannut illan kuntorastien järjestelyistä. Tytär Sabrina lähettää suunnistajia metsään lähtöpaikalla, ja poika Sebastian ohjaa liikennettä.
”Rakkaus suunnistukseen”, kuuluu Ulfin vastaus, kun kysyy, mikä on saanut koko perheen mukaan seuratoimintaan.
Meriheinät edustavat suunnistusseura Sibbo Vargarnaa, ”Sipoon susia”.
Kuntorastien järjestäminen on vapaaehtoistyötä. Karttamaksuilla kerätään varoja seuralle.
Kuntosuunnistuksen järjestäjän täytyy pyytää maanomistajien suostumus alueen käyttöön.
Tällä kertaa kuntoilijat hakevat rasteja Sipoon kunnan mailla, joten lupa irtosi helposti.
”Jos suunnistus järjestetään yksityismailla, maanomistajan kanssa pitää neuvotella. Yleensä heille ei makseta maiden käytöstä korvausta”, Maire Meriheinä kertoo.
Lupaa pitia anoa esimerkiksi pyhäinpäivän Raato-juoksuun, joka kulkee osittain yksityismailla.
”Sipoossa maanomistajat ovat aina olleet suostuvaisia kilpailujen järjestämiseen”, Meriheinä kiittelee.
SUVI NIEMI
Kuntorastihaku alueittain
www. suunnistusliitto.fi>harraste >kuntosuunnistuskalenteri
Raato-juoksu ja muita kansallisia suunnistuskilpailuja
www. suunnistusliitto.fi>
kilpailut (irma)
Yöradat
suunnitellaan
hieman turvallisemmiksi kuin päiväradat.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
