Luonnossa liikkujista osa jahtaa hyödykkeitä
Monelle suomalaiselle luonnossa liikkuminen on nykyisinkin hyödyn hankkimista, liikuntatieteiden maisteri Mikko Simula toteaa Jyväskylän yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan.
Kuva: Kari SalonenMarjastamista, kalastusta ja polttopuiden tekemistä Simula nimittää maaseutukulttuurin luontosuhdeperinnöksi. Moni kokee tärkeäksi mahdollisuuden harjoittaa lapsuudessa opittuja taitoja. Perinteiden vaaliminen on elämäntapa.
Romanttisessa tulkinnassa luontoliikunta on urbaanin ja modernin ajan vastakohta. Luonto määritetään tilaksi, johon voi paeta arkisia rutiineja ja jossa voi keskittyä omiin kokemuksiin.
Harrastuksellinen tulkinta kytkeytyy kansanliikkeisiin ja harrastuskulttuureihin. Puheissa kuvataan varusteita, paikkoja, normeja, arvostuksia, tapahtumia ja yhdistyksiä.
Partio, kalastus, vaellus ja kiipeily ovat esimerkkejä harrastuksellisesta luontosuhteesta.
Perinteinen kotitarvekalastus eroaa merkittävästi urheilukalastuksesta ja vielä enemmän romanttisista kalatarinoista. Olennaista on, että kalavesiltä on saatu jotain saalista arvokkaampaa.
Metsät, suot ja vesistöt ovat merkityksellisiä monin tavoin. Niiden koluamisen samakin henkilö yhdistää moniin asioihin.
Väitöstutkimustaan varten Simula haastatteli 39 ihmistä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
