Uuno tahtoo mukaan hommiin: Näin Maaseudun Tulevaisuus syntyy ihmisten kotikonttoreissa ympäri Suomen

Toimistokoira Uuno kaipaa välillä huomiota ja hänet pitää ottaa mukaan hommiin, kertoo toimittaja Anni-Sofia Hoppi. Kuva: Anni-Sofia Hoppi

Hyvästi pullakellon kilinä ja käytäväkeskustelut! Tervetuloa verryttelyhousut ja keittiön johtoviidakot. Maaseudun Tulevaisuuden toimitus on monien muiden tavoin siirtynyt etätöihin vähentääkseen koronaviruksen leviämisen riskiä.

Perjantaina etätöitä oli tehty toimituksessa lähes kaksi viikkoa.

”Pohdin, millä tavalla meidän väen terveys pystytään turvaamaan ja lehden toiminta pitämään käynnissä kaikissa oloissa”, valottaa Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen.

”Oli mielestäni ilmeistä, että toimintaa pitää hajauttaa. Asia päätettiin yhdessä toimituksen ja lehtiyhtiön johdon kanssa.”

Katastrofi on sysännyt monet organisaatiot muutokseen, josta voi olla seurauksena jotain hyvääkin: etätyö tulee nyt paremmin tunnetuksi. Osa kokemuksista jäänee elämään koronaepidemian jälkeenkin.

Tehokas työskentely ei edellytä istumista toimistossa, Kemppainen toteaa.

”Ihmisiin pitää luottaa, olen niin tehnyt, enkä ole koskaan oikein pettynyt. Tehokkuus ja työn laatu saattavat olla etätöissä paljon parempia kuin tässä maassa on totuttu ajattelemaan.”

Etätyöhön koronaviruksen takia lähteneiden MT:n toimittajien työvälineitä on tuotu Simonkadulta kotitoimistoihin. Tietotekniikka-asiantuntija Timo Purmonen auttoi asentamaan Lohjalla asuvan toimittajan Satu Lehtosen työkoneen. Kuva: Sanne Katainen

MT:n uutispäällikkö Stina Haaso siirtyi etätöihin Espoon Kiloon. Oletus etätyön yksinäisyydestä ei ole hänen kohdallaan toteutunut. ”Omassa etätoimituksessani työskentely on osoittanut, että sellaista ei edes ehdi pohtia.”

Päivystävän uutispäällikön on kaiken aikaa pidettävä lankoja käsissään, Haaso kertoo. ”Se tarkoittaa, että puhun tai kirjoitan kaiken aikaa jonkun kanssa. Joko oman väen tai talon ulkopuolisten.”

Etätyö tuntuu Haasosta tällä hetkellä jopa kiihkeämmältä kuin työskentely toimituksen deskissä. Kun työpiste on yhtäkkiä keittiön pöydällä, työn ja vapaa-ajan erottamisessa on oltava päättäväinen. Rakkaatkin ansaitsevat osuutensa.

”Itse etätyöhön siirtymistä pidän viisaana ratkaisuna, kun omaan lähipiiriini kuuluu riskiryhmäläisiä. Pikkulasten äitinä on omat haasteensa, kun kotona on päiväkoti-, eskari- ja kouluikäinen. Muksuja tuntuu kiinnostavan kovasti, mitä äiti tekee yhtäkkiä kotona. Videopalavereihin tunkee yllättäen lisää päitä... Vaatii tämä työyhteisöltäkin ymmärrystä.”

Karva-apulaiset ovat ottaneet maataloustoimittaja Juhani Rekun etätyöstä irti kaiken ilon. Houkuttelevin paikka olisi näppäimistöllä. Pariin otteeseen Sulo on jo ennättänyt kirjoittamaan pitkiä viestejä muille etänä oleville toimituksen kollegoille. Etäkonttori on sittemmin siirtynyt Helsingistä Parkanoon. Kuva: Juhani Reku

Toimitussihteeri Pirjo Loiskekosken työssä iso osa ajasta kuluu yhteydenpidossa niihin toimittajiin, jotka kirjoittavat tekeillä olevaan lehteen.

”Työpaikalla asioita tuli hoidetuksi ohimennen käytävällä, ovensuussa, lounaalle lähtiessä ja niin edelleen. Nyt pitää kirjoittaa viestejä tai soittaa. Aikaa kuluu, ja se on pois juttujen tarkistamisesta ja taittamisesta.”

Etätyöt voisivat olla pysyvä käytäntö parina päivänä viikossa, pohtii metsätoimittaja Anni-Sofia Hoppi.

Pidemmän päälle yhteiset lounashetket, porukalla ideoiminen ja kotoa poistuminen kuitenkin pitävät mielen virkeämpänä kuin istuminen omassa kopperossa.

Läpeensä myllertävä muutos ei ollut: osa toimituksesta työskentelee normaalistikin kotoaan käsin. Veikko Niittymaalla tuli täyteen 30 vuotta etätoimittajuutta. ”Piipahdin maanantaina Simonkadulla. Siellä oli tyhjää ja hiljaista kuin huopatossutehtaassa – melkein aavemaista. Kadullakin oli oudon väljää. Minne lienevät ihmiset kadonneet?”

Hän näkee toimittajien kotona työskentelyssä myönteisiäkin puolia. Keskellä hetkistä toimitustyötä eläneet saavat edes pienen aavistuksen siitä, mitä etätyö on – sen valo- ja varjopuolista.

Graafikko Jukka Pasosen kotitoimisto ei pröystäile mukavuuksilla. ”Vaihdan välillä keittiön ruokapöydän ja pehmeän tuolin ääreen.” Kuva: Jukka Pasonen

Etuna ainakin on, että työmatka taittuu matkalla sängystä pöydän ääreen.

Vapauttavaa on myös, ettei aamuisin tarvitse laittautua, pohtii ympäristötoimittaja Katja Lamminen. ”Voi vaan siirtyä sängystä ’heräämön’ puolelle sohvalle ja käynnistää kone. Toisaalta tulee nuhjuinen olo, kun ei laittaudu lainkaan.”

Pesuaineita säästyy eikä liikkumisestakaan aiheudu päästöjä, eli tämä on ekologista. Soisi etätöiden lisääntyvän, Lamminen pohtii.

Etätyöhön siirtymisessä auttoi toimitusorganisaatioiden erityispiirre: asioita on totuttu tekemään nopeasti ja pitämään kiinni deadlineista.

Samoja voimavaroja löytyy monelta yrittäjältä. Metsä- ja maaseutuelinkeinoissa toimivat pystyvät viemään muutoksia läpi huomattavankin nopeasti, Kemppainen uskoo. ”Pienissä yrityksissä ei voida perustaa ohjausryhmää, jotta toiminta jatkuu. Asioiden hoitaminen itse on hyve, jota ei ole arvostettu tarpeeksi.”

Toimittaja Katja Lammiselle kertyi etäpäivänä Helsingissä 650 askelta, kun yleensä niitä kertyy vähintään 6 000. ”Toisaalta tänään yllätin itseni pinkaisemalla juoksulenkille lounastunnilla.” Kuva: Katja Lamminen

Etätöissä pois jäävät kuitenkin ne arkipäivän kohtaamiset, jotka lähentävät työyhteisöä ja tuovat hyvää mieltä. Samanlainen yhteyden luominen etänä ei käy tuosta vain, Kemppainen jatkaa.

”Nyt sen tajuaa, miten tärkeitä ne kahviautomaatilla käydyt jorinat ja yhteiset lounaat ovat”, Lamminen sanoo. Etätyö voisi pysyvänä käytäntönä olla vähän yksinäistä tällaiselle erakkoluonteellekin, pohtii graafikko Jukka Pasonen.

Kotikonttorin porvoolainen peltomaisema voittaa Helsingin Simonkadun betoniseinän 6–0, kiittää toimittaja Riitta Mustonen. Kuva: Riitta Mustonen

Koronaepidemia hidastaa elämänmenoa olennaisesti, eikä etätyöputken loppua ole toistaiseksi näkyvissä. ”Täytyy pitää pyörät pyörimässä. Meidän ja muiden. Muun muassa ruokaa on tuotettava kaiken aikaa”, Jouni Kemppainen sanoo.

Kun ei olla naamatusten, yhteydenpito vaatii enemmän työtä ja aktiivisuutta, pohtii Veikko Niittymaa kymmenien vuosien etätyökokemuksella. Hänen kotikonttorinsa sijaitsee Pöytyällä. "Samaten nyt korostuvat nopeat verkkoyhteydet. Työ ei suju ilman. Omalta kantilta muutosta ei juuri edes huomaa – samanlaista kuin normaalisti arkena." Kuva: Veikko Niittymaa

Etätyömahdollisuus helpottaa asumista kaupunkien ulkopuolella. Maaseudulla elämisen hyvät puolet voivatkin Kemppaisen mukaan tulla kriisin keskellä paremmin näkyviin.

”Hyvää ja täysipainoista elämää voi elää väljästi. Nyt kerätään kokemuksia, miten yhteiskuntarakenne voi olla erilaisempi. Metropoli ei ole se ainut luonnonlaki.”