Ukrainalaiset ovat monen tilan pelastus
Ukrainalaiset Julia Bashinska ja Alexij Shkaruba merkkaavat sikoja siirtoa varten. Jeppo Lantgrisissä on 2 200 emakkoa. Johannes Tervo Kuva: Viestilehtien arkistoUusikaarlepyy (MT)
Uudenkaarlepyyn seudulla on jo pitkään totuttu ulkomaisiin työntekijöihin turkistarhoilla, kasvihuoneilla ja sikatiloilla. Ukrainalaiset Julia Bashinska ja Alexij Shkaruba ovat olleet töissä Jeppo Lantgrisin sikalassa kolmisen vuotta.
”Kuulimme tästä paikasta tuttujemme kautta”, Bashinska ja Shkaruba kertovat. He päätyivät Uuteenkaarlepyyhyn sattumalta aivan samoihin aikoihin.
Molemmat ovat opiskelleet maataloustiedettä yliopistossa. Nyt he vastaavat siemennyksestä sekä hoitavat tiineitä emakoita. Julia Bashinskan toimenkuvaan kuuluu myös työnjohtamista.
Kimppasikalan yksi omistajista Johan Backlund sanoo, että ihmisestä näkee äkkiä, pystyykö hän sikalan hommiin vai ei.
”Tärkeintä on hyvä sikasilmä.”
”Oikeastaan siat päättävät, kuka sopii työntekijäksi. Ne huomaavat heti, tykkääkö ihminen eläimistä. Sikalaan täytyy mennä yhtä pehmeästi ja rauhallisesti kuin heikoille jäille”, Backlund kuvailee.
Jeppo Lantgrisissa on 14 työntekijää, joista valtaosa on juuri Ukrainasta. Yritys on remontoinut heille asunnoiksi entisen kaupan tilat Jepualla.
Johan Backlund ja hänen puolisonsa Merja Iso-Aho arvioivat, että tila todennäköisesti pärjäisi ilman ulkomaalaisiakin, mutta sitten työntekijöiden etsiminen vaatisi huomattavasti enemmän vaivannäköä kuin nyt.
”Viime vuosina ei väkemme ole juuri vaihtunut, mutta kun joku on lähtenyt, hänellä on yleensä jo itsellään ollut esittää, kuka – vaikka veli tai serkku – voisi tulla tilalle”, he sanovat.
Suomen Sikayrittäjien toiminnanjohtaja Ari Berg kertoo, että hänellekin ulkomaalaiset soittavat kysyäkseen, missä olisi mahdollisesti töitä tarjolla.
”Aika paljon tulee ihmisiä Tanskan kautta, koska siellä saa nykyään työluvan enää vain vuodeksi. Tällaiset työntekijät ovatkin ihanteellisia, koska Tanska on sikatalouden hyvä oppipaikka”, Berg kertoo.
Myös Bashinska ja Shkaruba ovat olleet aiemmin Tanskassa.
Jeppo Lantgrisin työntekijöistä suurimmalla osalla ei ole maatalousalan koulutusta, vaan työurat ovat hyvinkin moninaisia aina merkonomista ja kukkakaupan pitäjästä kemianteollisuuteen. Ikähaitari on parikymppisestä 57-vuotiaaseen.
Merja Iso-Ahon mukaan sikalayrityksessäkin käydään nykyään kehityskeskusteluja ja viikoittaisessa juttutuokiossa annetaan palautetta ja kerrataan työn yksityiskohtia – usein hyvin samoja asioita.
”Porsastuotannon onnistuminen on monista pienistä asioista kiinni, kuten vaikka siitä, että lämpölamppu on oikealla korkeudella.”
Myöskään tilan hygieniaa ei voi liikaa korostaa. Ulkona liikkumiseen ja sisätöihin on eri saappaat, ja ne desinfioidaan poltetulla kalkilla.
Ulkomailta palattua on 48 tunnin varoaika, ennen kuin saa tulla sikalaan.
Suurimpana uhkana on afrikkalainen sikarutto, jota on muun muassa itäblokin maissa. Sen takia Jeppo Lantgrisin työntekijöille on asetettu ehdoton kielto tuoda sen kummemmin lihavalmisteita kuin muitakaan elintarvikkeita kotimaastaan.
Julia Bashinska ja Alexij Shkaruba sanovat haluavansa jäädä Suomeen. Työ sikalassa on toki välillä raskasta, mutta siitä kyllä selviytyy.
”Monet täällä olevista ukrainalaisista ovat kotoisin kylistä. Niissä on yleistä pitää kasvimaata ja yhtä tai kahta lehmää, joten ihmiset ovat tottuneet maatilan töihin”, Bashinska kertoo.
Alexij Shkaruba jatkaa, että ollessaan töissä Yhdysvalloissa hänet yllätti ihmisten tietämättömyys vaikkapa siitä, miten perunoita tai tomaatteja kasvatetaan.
Palkkakin tyydyttää molempia. Julia Bashinska kertoo lähettävänsä siitä yleensä parisataa euroa vanhemmilleen.
Minimipalkka on rapiat 8 euroa, mutta Merja Iso-Ahon mukaan tilan kaikille työntekijöille maksetaan 5,5 prosentin lisä automaattisesti.
”Meillä ihmiset ovat olleet jo sen verran pitkään, ettei kukaan minimipalkalla työskentele.”
Jeppo Lantgrisin työkielenä on englanti. Aluksi tila tarjosi suomen ja ruotsin kielen kursseja, mutta ne lopahtivat innostuksen puutteeseen.
Iso-Aho kertoo auttavansa työntekijöitä, kun näillä on asiaa vaikkapa lääkäriin, Kelaan tai verotoimistoon. Joku voi tuoda eteen laskun ja kysyä, mitä siinä sanotaan.
Työlupien hakeminen on oma lukunsa.
”Usein ulkomaalaiset kertovat, että heillä on työlupa kunnossa, mutta lupa saattaa olla vaikka marjanpoimintaan, eikä se käy sikatilalle.”
Äskettäin Jeppo Lantgrisin yhden työntekijän vaimolle haettiin työlupaa kesäksi. Odottaessaan sitä vaimo joutui palamaan Ukrainaan, sillä vaikka hakemus lähetettiin jo maaliskuussa, lupapäätös tuli vasta heinäkuussa.
Riitta Ryynänen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
