Aasit kipittävät yli sosiaalisen rajalinjan
MAKEDONIA
Aasi laiduntaa keskellä liikenteenjakajaa. Lähes yhtä takkuinen kuin aasi on paksu hamppuköysi, jolla ahkerasti vihreää ruohoa syövä eläin on sidottu liikennemerkkiin.
Aasin ohittaa uutuuttaan hohtava avoauto. Siinä on pääkaupungin, Skopjen, rekisterikilpi. Nuoret naurahtavat aasille ja jatkavat matkaa kohti läheistä hotellia. Kesällä nuoret elävät öisin, aasit tekevät töitä päivisin.
Makedonia seuraa muun Itä-Euroopan kehitystä. Maaseutu autioituu, maastamuutto on vilkasta, rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.
Teollisuuslaitosten pihoilla kasvaa pensaikkoa. Katot vuotavat ja ikkunat on särjetty. Kulkukoirat penikoivat vanhoissa vahtikopeissa. Porttivahdit ovat jo vuosia sitten muuttaneet muualle. Harjalintu istuu kuivuneen puun alaoksalla ja levittää pääsulistaan koristeellisen ja värikkään viuhkan.
Naum on tullut maaseutukylästä kaupunkiin ostoksille. Torituotteet on helppo kuljettaa vuoristokylään aasin kupeilla riippuvissa viinirypäleitä varten tehdyissä pajukoreissa.
”Ennen sotia Ohridissa oli vain muutamia autoja ja paljon aaseja. Nyt täällä on paljon autoja ja vähän aaseja”, kertoo Naum.
Aasi on edelleen korvaamaton maaseudun asukkaille. Traktorit ovat kalliita. Vaikka perheellä olisi varaa ostaa traktori, niillä ei kuitenkaan voi tehdä työtä jyrkillä rinnepelloilla.
”Ei traktoreilla voi mennä vuoristoon keräämään polttopuita. Laitumet ovat jyrkillä rinteillä, joihin ei kulje edes polkuja. Aasit ovat korvaamattomia. En koskaan, en koskaan luovu niistä”, kertoo Naum. Hänellä on kotikylässään Zavoissa kolme aasia.
Makedonian kaupunkilaisnuoret yhdistävät aasit maaseutuun, ja vanhaan elämänmenoon.
”Maaseudulla ei ole elämää eikä tulevaisuutta. Viihdyn kaupungissa hyvin. Vierailemme kotikylissämme pari kolme kertaa vuodessa, mutta en voi ajatellakaan muuttavani maaseudulle. Siellä on tylsää ja pitkästyttävää”, kertoo Ohridissa internetkahvilaa hoitava Sonja.
Hän ei ole kiinnostunut hoitamaan puutarhaa, eikä halua vuorille lammaspaimeneksi.
”Mitä ystäväni ajattelisivat jos kuulisivat, että asun maaseudulla ja lähden joka aamu aasilla vuoristoon etsimään polttopuita tai johtamaan lampaat laitumelle? He luulisivat, että olen tullut hulluksi”, sanoo Sonja.
Aaseista on tullut yhteiskunnallisten arvojen tulkitsijoita. Ne osoittavat rauhallisella käytöksellään ja väsyneillä, surumielisillä katseillaan, missä kulkee sukupolvien välinen kuilu.
Maaseudun vanhempi väestö ei ole kiinnostunut nopeista muutoksista. He ovat paljon ulkona pienten märehtijöiden kanssa tai kuokkivat puutarhoissaan. Toiset keräävät vuorilta yrttiteetä. He ovat pettyneitä hyvin pukeutuneisiin politiikkoihin Skopjessa ja voimakas nostalgia Jugoslavian aikaan pulpahtaa nopeasti pinnalle.
”Skopjessa asuva, entinen kyläläinen rakentaa kesäasuntoa Zavoin kylän lähelle, vuoren rinteelle. Hän tuli melko nöyrästi luokseni ja pyysi apua. Vain aasini kykenee kuljettamaan painavat sementtisäkit hänen tontilleen”, kertoo Riste.
Iltasavut nousevat pienen Zavoin kylän savitiilistä tehdyistä taloista. Sisällä tarjotaan vieraalle kotitekoista leipää, vuohenjuustoa, paprikamössöä ja väkevää kahvia. Naapuri kolkuttaa ovelle selostaen, että aasin satula on nyt korjattu.
EERO KETOLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
