Saimaalla yritetään nyt pelastaa norppaa uhanalaisempaa kalaa emokalojen pyynnillä
Saimaannieriän emokaloja pyydetään kuukauden ajan Luonterilla ja Yövedellä osana nieriän suojelu- ja elvytystoimia.
Tiettävästi maailman ainoa, luonnossa katkeamatta säilynyt saimaannieriäkanta elää Saimaalla. Kuva: Eetu KarhunenSaimaannieriä on äärimmäisen uhanalainen, jopa saimaannorppaa uhanalaisempi laji. Tiettävästi maailman ainoa, luonnossa katkeamatta säilynyt saimaannieriäkanta elää Kuolimojärvessä. Sukupuuton partaalla sinnittelevä kanta on hieman voimistunut, ja Kuolimon lisäksi Saimaalta on saatu rohkaisevia merkkejä nieriän luonnonlisääntymisestä.
Nieriä on kokonaan rauhoitettu Kuolimossa ja Saimaalla Puumalansalmen eteläpuolella muun muassa Luonterilla, Yövedellä ja Ruokovedellä.
Metsähallitus kertoo tiedotteessaan, että äärimmäisen uhanalaisen saimaannieriän emokalapyynti alkoi tällä viikolla Luonterilla ja Yövedellä, jotka kuuluvat Saimaan vesistöön.
Noin kuukauden kestävä pyynti toteutetaan avorysillä. Nieriäemot vapautetaan sukutuotteiden eli mädin ja maidin lypsämisen jälkeen takaisin samaan paikkaan, josta ne on pyydettykin.
Suurin osa sukutuotteista palautuu ensi vuonna takaisin poikasina pyyntivesistöihin. Osa sukutuotteista käytetään viljelyssä olevan emokalaston uusimiseen.
”Emokalastojen uusiminen luonnosta pyydettyjen yksilöiden sukusoluista on välttämätöntä, jotta lajin monimuotoisuutta voidaan säilyttää viljelyssä Luonnonvarakeskuksen Enonkosken ja Taivalkosken laitoksilla”, projektipäällikkö Raisa Nikula kertoo.
Emokalat pyydetään yhteistyössä Metsähallituksen Pro saimaannieriä -hankkeen, vesialueen omistajien, kaupallisen kalastajan ja Luonnonvarakeskuksen kanssa.
Nieriän suojelu- ja elvytystoimia on valmistellut vuonna 2018 perustettu laajapohjainen Saimaannieriän seurantaryhmä, jossa on mukana osakaskuntien, kalatalousalueiden, kuntien, viranomaisten, yhdistysten ja järjestöjen sekä tutkimuslaitosten edustajia.
”Saimaannieriän seurantaryhmän asettama tavoite on aikaansaada elinvoimainen nieriäkanta 2030-luvun loppuun mennessä sen tärkeimmille elinalueille. Se edellyttää, että luontainen elinkierto toteutuu ilman ihmisen apua ja laji levittäytyy rauhoitusalueita laajemmalle,” seurantaryhmän puheenjohtaja Teemu Hentinen toteaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
