Liha EU:lle ja maito USA:lle kova palaneuvoteltaessa maataloustulleista
Elintarvikkeet ovat vain pieni osa Euroopan unionin ja Yhdysvaltain keskinäistä kauppaa. Niiden osuus EU:n tavaraviennistä Atlantin yli oli vuonna 2012 vain reilu seitsemän prosenttia, tuonnista vain muutamia prosentteja.
Suomen ja Yhdysvaltain välillä maatalouden osuus koko kaupasta on tullitilaston mukaan vielä vähäisempi, vain prosentin luokkaa.
EU:n komissio pitää elintarvikkeita yhtenä niistä teollisuuden aloista, jolla olisi vapaakauppasopimuksessa suhteessa huomattavasti voitettavaa niin kaupan määrissä kuin maatalouden, kalastuksen ja elintarviketeollisuuden työpaikoissa.
Tätä tukee se, että EU:n ja Yhdysvaltojen välinen elintarvikekauppa on selvästi alijäämäistä. Lisäksi EU vie Atlantin yli selvästi korkeamman jalostusasteen ruokaa kuin mitä tänne tuodaan.
Viime mainittu pätee myös Suomen ja Yhdysvaltojen kauppaan. Suomen viennissä tärkeimmät tuotteet ovat emmentaljuusto ja vodka, tuonti painottuu hedelmiin ja viineihin.
Tutkittaessa Atlantin ylittäviä maatalouden tavaravirtoja huomio kiinnittyy soijapapujen suureen määrään.
Eurooppalainen rehuntuotanto on jo nyt 4–6 kuukautta vuodesta täysin riippuvainen amerikkalaisen soijan tuonnista, analysoi MTK:n johtaja Juha Ruippo.
Tullit ovat EU:n ja Yhdysvaltain välillä yleisesti ottaen jo valmiiksi matalia. Tuotteissakin keskitulli on kolmen prosentin vaiheilla. Elintarvikkeissa on kuitenkin joitakin tuoteryhmiä, joissa on edelleen käytössä piikkejä, ylimmillään 16 prosenttia.
Mahdollisimman monista tulleista pyritään siis eroon, joko heti sopimuksen tullessa voimaan tai asteittain.
Kotieläinsektorista ennustetaan markkinoillepääsyn suhteen muuta maataloutta vaikeampaa.
Kun lähiviikkoina kumpikin osapuoli julkistaa tarjouksensa rajasuojasta, EU:n ennakoidaan asettavan herkkien tuotteiden listalle lihaa ja Yhdysvaltojen maitotuotteita.
EU myös laittaa suuren painon alkuperämerkinnöille, joita Yhdysvallat taas ei ole halunnut tunnustaa esimerkiksi WTO:n piirissä käydyissä neuvotteluissa.
Herkkyyttä lisäävät tuotantomenetelmien suuret erot. Osaksi ne juontavat niin ilmaston, maantieteen kuin tilarakenteen eroista, Ruippo muistuttaa.
Osaksi syynä on erilainen politiikka, mikä kilpistyy etenkin geenimuunteluun kasvintuotannossa sekä antibioottien ja kasvuhormonien käyttöön kotieläinpuolella.
Eroa löytyy myös torjunta-aineiden käytöstä ja kasvilajikkeiden jalostajanoikeuksista.
EU:n kuluttajapolitiikka nojaa vahvasti ongelmien ennaltaehkäisyyn ja varovaisuusperiaatteeseen. Kuluttajille tarjottavia tuotteita halutaan seurata koko tuotantoprosessin aikana, Ruippo kuvaa.
EU:n tuottajien leirissä suhtaudutaankin kaupan vapautumiseen kahtiajakoisesti. Toisaalta mahdollisuudet viennin lisäämiseen kiinnostavat, mutta pelkoa herättää amerikkalaisen maatalouden ja suurten elintarvikejättien kilpailukyky.
EU:n maatalouspolitiikkaa on viime vuodet kehitetty eläinten hyvinvointia ja ympäristöä painottavaan suuntaan, mikä on tuonut viljelijöille lisävelvoitteita ja kustannuksia, Juha Ruippo muistuttaa.
”Tasa-arvoinen vapaakauppa elintarvikkeilla on mahdollista vain, jos kaikilla toimijoilla on samanlaiset velvoitteet esimerkiksi ympäristön, työvoiman ja eläinten hyvinvoinnin osalta.”
KAIJALEENA RUNSTEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
