Turha byrokratia lopetti tyrnin jalostuksen
”Ei Suomessa itse perustyö ole tärkeintä, vaan sitä vaivaava byrokratia. Ja vielä ihmetellään, kun mikään ei kannata ja kaikki on kallista.” Näin kirjoitti nimimerkki ”Näin on” Maaseudun Tulevaisuuden tekstareissa (MT 28.7.).
Näin todellakin on, eikä vain työn vaan myös yrittämisen osalta. Samalla kun valitetaan yrittäjien niukkuutta, pyritään vaikeuttamaan pienyrittäjien toimintaa niin paljon kuin mahdollista. Esitän seuraavassa omakohtaisen esimerkin tästä.
Puolisollani on parin hehtaarin marjatila, jossa runsaat kymmenen vuotta sitten pääkasviksi otettiin tyrni. Perustamiskustannukset käsittivät maan kalkitsemisen ja muokkauksen ja ennen kaikkea taimien oston.
Viidentenä vuotena alkoi viljelmä tuottaa jo niin merkittävästi satoa, että korjuuta varten kannatti hankkia muutaman tuhannen euron hintainen marjaimuri.
Osa marjoista myytiin itsepoimintana tai poimittuina ja pakastettuina. Valtaosa sadosta vietiin satokauden päätyttyä hyväksytylle mehuasemalle.
Marjoista puristettu mehu pastöroitiin välittömästi ja juoksutettiin suoraan 120-asteisesta uunista otettuihin pulloihin, jotka puolestaan suljettiin kiehuvasta vedestä otetuilla tulpilla. Voisin olettaa, että pullotettu mehu oli täysin steriiliä ja turvallisesti säilöttyä ja suojassa ulkoisilta haitoilta.
Osa mehupulloista vietiin suoraan mehuasemalta suurille ostajille. Loput myytiin syksyn aikana erilaisissa markkinatapahtumissa, viimeisimmät joulumarkkinoilla. Ostajat olivat hintaan ja laatuun tyytyväisiä mutta viranomaisbyrokratia ei.
Jonkun vuoden jälkeen otti paikallinen terveystarkastaja yhteyttä ja sanoi, että marjojen kuljetus mehuasemalle oli alkutuotantoa, johon ei liittynyt erityisiä sääntöjä, mutta puristuksen, pastöroinnin ja pullotuksen tuloksena niistä oli tullut elintarvikkeita.
Näiden elintarvikkeiden kuljetus pois mehuasemalta vaati siten elintarvikekuljetuksiin hyväksytyn auton. Myös kylmäkaapit, joihin ne tilalla varastoitiin, oli sijoitettava elintarvikehuoneistoksi hyväksyttyyn tilaan.
Kun tarkastaja ehdotti, että hän tulee tarkastamaan elintarvikehuoneiston ja -auton, sanoin sen olevan turhaa, koska menneen kauden sato oli jo myyty ja jatkossa ei mehua tultaisi puristamaan muuhun kuin omaan käyttöön. Maksimissaankin alle tuhannen litran tuotanto ei kestäisi vaadittuja investointeja, joten toimintaa ei kannattanut jatkaa.
Nykyisin tyrnipensaista on vajaa kymmenen prosenttia jäljellä. Loput on katkaistu ja juurakot revitty pois maasta. On turha viljellä kasvia, jonka sadolle ei ole käyttöä.
Kuluneiden muutaman vuoden tuotto toi takaisin lähes kaiken uhratun pääoman, mutta tehdylle työlle ei ehtinyt kertyä minkäänlaista palkkaa. Tekijöille jäivät vain ruunan ilot, eli työn tekemisen ilo.
Mutta saihan yksi virkamies tuntea itsensä tärkeäksi ja uskoa tehneensä merkittävää työtä kansanterveyden hyväksi. Oletan, että saman byrokratian takia ovat myös paikkakunnalla
toimivat pienjuustolatkin lopettaneet toimintansa.
Pienellä yrityksellä ei ole varaa kalliisiin investointeihin. Köyhänä pysyy vähemmälläkin vähdillä.
Meidän tilanteemme seurauksena myös toinen paikkakunnalla toimiva viljelijä on hävittämässä tyrniviljelmäänsä, sillä hänkään ei näe vaadittuja investointeja järkeviksi.
Viranomaiset eivät tosin vielä ole käyneet hänen kimppuunsa, mutta on turha jäädä odottelemaan tulevaa yhteydenottoa.
Toisaalta, eihän tämä koko asia ole tärkeä, kun tyrninmarjat voidaan ostaa edullisesti Baltian maista ja Puolasta. On sitten byrokratiallakin vähemmän valvottavia.
Pyry Vainio
dipl.ins.
Rauma
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
