Suomea johtaa mielikuvahallitus
Mikäli istuvaa hallitusta on uskominen, torstaina valmistunut budjettiesitys ratkaisee kaikki Suomen merkittävät ongelmat.
Viisi hallituspuoluetta kiirehti vuorollaan kehumaan omia onnistumisiaan ja saavutuksiaan, joilla Suomen suunta nyt käännettäisiin vakaasti yläviistoon.
Kokonaisuus on historiallinen, kuului pääministerin viesti kansalaisille.
Kun budjetin pintaa hieman raaputtaa, törmää kuitenkin varsin erilaiseen todellisuuteen.
Ennen neuvotteluja pääministeripuolue kokoomus lupasi, että velkaantuminen loppuu. Suomi on kuitenkin ottamassa vuonna 2015 lisävelkaa 4,5 miljardilla eurolla.
SDP vannoi pitkään oppivelvollisuusiän nostamisen nimiin, mutta joutui lopulta vähin äänin luopumaan tavoitteestaan.
Eri osapuolet hävisivät, ja budjetin lopputuloksena oli vesitetty kompromissi. Välttämättömät rakenteelliset uudistukset eivät etene vieläkään.
Silti kaikki omien sanojensa mukaan poistuivat Säätytalolta voittajina.
Miten tässä näin kävi?
Suomea johtaa tätä nykyä mielikuvahallitus,
jossa on mielikuvapääministeri sekä joukko mielikuvapuolueita.
Poliittisille toimijoille ja puolueille on tärkeämpää kerätä irtopisteet omaan laariin omista
vähäisistäkin saavutuksista, tai saavuttamatta jättämisistä, kuin keskittyä maan yhteisen edun ajamiseen.
Politiikkaa tehdään Suomessa ensisijaisesti julkisuus edellä, ja vasta toissijaisesti ratkaisukeskeisesti.
Hallitus julisti budjettiriihen päätyttyä, että suomalainen koulutus on pelastettu. Oppivelvollisuusiän noston sijasta satsataan nimittäin noin 40 miljoonaa euroa kouluavustajien palkkaamiseen, työpajatoimintaan ja peruskoulun kehittämiseen.
Mainitsematta kuitenkin jäi, että eri koulutusasteista on tämän hallituksen toimesta leikattu jo moninkertaisesti, satoja miljoonia euroja.
Jo pitkäaikainen presidentti Urho Kekkonen tapasi sanoa, että asiat ovat niin kuin ne näyttävät.
Maan nykyinen poliittinen eliitti tuntuu omaksuneen kyseisen viisauden turhankin
syvällisesti.
Edellinen pääministeri Jyrki Katainen (kok.) keskittyi huonojen uutisten hetkellä hyvään meininkiin. Asiat olivatkin Kataisen aikakaudella aina fantastisesti, riippumatta siitä mitä valtakunnassa tapahtui.
Pääministeri Alexander Stubbilla (kok.) on, jos mahdollista, vielä Kataistakin paremmat bileet.
Mies on modernin kokoomuspolitiikan
henkilöitymä, joka vetoaa merkittävään osaan suomalaista äänestäjäkuntaa.
Millainen aika, sellaiset johtajat.
Pintaliidon sijaan Suomessa tarvittaisiin kuitenkin aitoa poliittista johtajuutta.
Edellinen keskustajohtoinen hallitus oli vaalirahakohujen ryvettämä. Nykyinen kokoomuksen isännöimä kyhäelmä on ylileveä, ideologiaton ja huonosti toimiva kokonaisuus.
Ihmisten luottamus demokraattiseen järjestelmään rapautuu, eikä aivan syyttä.
Pinnan alla piillyt oireilu räjähti ilmoille jo vuoden 2011 jytkyvaaleissa perussuomalaisten murskavoittona. Oppositio voittanee myös seuraavissa vaaleissa suhteessa horjuvaan hallitusrintamaan, mutta muuttuuko mikään, kysyy moni.
Nykyisen hallituksen kausi päättyy ensi
keväänä, jollei jo sitä aiemmin. Stubbin ykkösen seuraajan syliin kaatuu valtava pino ratkaisemattomia, vaikeita ongelmia.
Seuraavan hallituksen on yksinkertaisesti pakko onnistua edeltäjäänsä paremmin.
Mielikuvapolitiikka olisi korvattava
ratkaisu- ja yhteistyökeskeisellä otteella.
Yksikään puolue ei Suomessa saa hallituksia kasaan yksinään, joten päätöksenteon on
jatkossa perustuttava puolueiden väliseen
parempaan luottamukseen.
Politikointi on luonnollisesti osa politiikkaa, mutta se ei saa halvaannuttaa hallituksen
toimintakykyä.
Hallituksen on saatava aikaan ratkaisuja. Päätökset olisi perusteltava kansalaisille siten, että politiikan linja koetaan vastuulliseksi,
kohtuulliseksi ja luottamusta herättäväksi.
Suomessa tarvitaan nyt vähemmän populismia, mutta enemmän vastuullisuutta ja tekoja. Puoluepolitiikan on murtauduttava ulos nykyisestä alennustilastaan.
Vapaan ja demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen arvo korostuu, kun maailmalla myrskyää.
jukka.koivula@
maaseuduntulevaisuus.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
