Vieläkö joku jaksaa marssia?
Vasemmisto marssilla Helsingissä vuonna 2002. Sari Gustafsson Kuva: Viestilehtien arkistoVappu. Nykyajan ihmiselle se on munkkeja, simaa ja useimmille ylimääräinen vapaapäivä.
Porvarit viettävät vappua puheita ja piknikejä pidellen, ylioppilaslakit päässä kuohujuomia siemaillen.
Mutta ennen ei ollut vappua ilman kuntakeskuksen läpi marssivaa punalippukavalkadia. Marsseja oli maassamme tuhansia, sillä työväentaloja oli joka kunnassa, kuntia oli paljon ja joka kunnassa saattoi olla vielä useampi marsseja järjestävä puolue.
Ne, jotka kannattivat eri aatetta, pysyttelivät kotona tai ainakin välttivät pukeutumasta punaiseen.
Sittemmin marssit ovat voineet loppua kokonaan tai kutistua pelkäksi lippuriviksi, mutta aate elää.
Tänäkin vuonna vasemmisto eli vasemmistoliitto, SDP ja SAK järjestää kymmeniä yhteisiä tapahtumia ympäri maata. Niissä kuullaan soittokuntamusiikkia ja puheita, käydään punaisten ja ”vakaumuksensa puolesta kaatuneiden” haudoilla, lauletaan työväenlauluja ja katsotaan nuorisojärjestöjen jumppatyttöjen esiintymistä.
Puhujina on ministereitä, ay-vaikuttajia sekä paikallisia poliitikkoja ja kuntavaaliehdokkaita.
Mutta vieläkö joku jaksaa marssia tänäkin vuonna, 2012?
Ulkoministeri Erkki Tuomioja jaksaa. Hän jos kuka onkin vappukonkari, sillä Tuomioja on kiertänyt puhumassa vapputapahtumissa 48 vuotta.
Vain yksi vuosi on jäänyt väliin: vuonna 1973 hän oli Chilessä, kuuntelemassa presidentti Salvador Allenden puhetta.
Tänä vuonna Tuomiojaan voi törmätä ainakin Kokkolassa ja Oulussa.
Eikö vappuun jo kyllästy?
”Kyllä tämä kerran vuodessa käy.”
Hän vakuuttaa vapun olevan jopa tärkeä.
”Vaikka tunnelma on muuttunut, peruskysymykset eivät ole. Ne ovat rauha, demokratia ja oikeudenmukaisuus. Mutta enää ei marssita hampaat irvessä, vaan vapusta on tullut yleinen kansanjuhla.”
Vappu on sekä oikeuksien vaatimistilaisuus että niiden saamisen juhla. Yli 120-vuotisen perinteen aikana työväen olot ovat kohentuneet huomattavasti, mutta maailma ei ole valmis.
”Monet asiat ovat menneet parempaan suuntaan Suomessa ja maailmassa. Mutta viimeisten 20 vuoden aikana eriarvoistuminen on lisääntynyt jälleen hälyttävästi, ja tasa-arvo on jälleen vaarassa murentua. Varallisuus- ja myös terveyserot ovat kasvaneet, mikä on järkyttävää. Aatetta tarvitaan yhä”, Tuomioja sanoo.
Myös työväestö on muuttunut: se ei ole enää yhtenäinen, teollisuustyötä tekevä ryhmä samankaltaisine ongelmineen. Nykyinen palkkatyö on yksilöllistä ja hajautettua, eikä itsestäänselvää työväenluokkaakaan enää siksi ole.
Mutta mitä vapuista on jäänyt Tuomiojalle mieleen Chilen-reissun lisäksi?
Suomen arvaamaton sää.
”Kun jännittää räntäsateessa ja viimassa, että ehtiikö puheensa loppuun ennen kuin sormet kangistuvat kylmästä. Ja Nurmeksen vappu, kun lämmintä on 25 astetta.”
EIJA POUTANEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
