Kalaston monimuotoisuutta suojellaan geenivaraohjelmalla

Luken erikoistutkija Jorma Piironen ottaa näytettä järvilohesta. Kuva: Ari Savikko

Luonnonvarakeskuksen (Luke) kalanviljelylaitoksissa säilytettävät emokalastot ovat kalojen geenivaraohjelman ydin. Kaloja suojellaan tulevaisuudessa myös muilla tavoin.

Luken johtava asiantuntija Petri Heinimaa on työstänyt kalageenivaraohjelmaa vuodesta 2014 alkaen.

"Ohjelma priorisoi ne kalalajit ja kannat, joihin voimme käyttää valtion resursseja", Heinimaa sanoo.

Ohjelma perustuu voimassaolevaan lajien uhanalaisarvioon, johon on listattu 11 kalalajia ja kantaa.

Järvilohi, meritaimen, meriharjus, saimaannieriä, vaellussiika, eteläinen järvitaimen, ankerias, itämerenlohi, planktonsiika, karisiika ja jäämerenlohi tarvitsevat erityisiä suojelutoimia eli lajikohtaisia hoitostrategioita.

Osalla lajeista hoitosuunnitelmia toteutetaan jo nyt. Osalta, kuten erittäin uhanalaiselta ankeriaalta päivitetty suunnitelma puuttuu.

Ohjelma keskittyy tehokkaasti hyödynnettyihin lajeihin sekä viljeltäviin tuontilajeihin.

Vieraslajeihin, kuten mustatäplätokkoon tai puronieriään ohjelma ei kohdista toimia, mutta ohjaa ilmoittamaan havainnoista.

"Ohjelmaan sisällytetään uhanalaisimmat ja taloudellisesti arvokkaimmat kalat, joiden geneettisten resurssien säilyminen luonnossa ei ole turvattu. Lisäksi ohjelmassa ovat kala- tai rapulajit, joilla voi olla jatkossa suuri taloudellinen merkitys", Heinimaa kertoo.

Kalojemme geenitutkimus on viime vuosina edennyt harppauksin. Erikoistutkija Marja-Liisa Koljonen Lukesta tuntee sisävesien ja Itämeren kalaston monimuotoisuuden.

"Taloudellisesti merkittävimpien kalalajien monimuotoisuudesta tiedetään jo varsin paljon. Tiedämme, että eri jokien lohikannat ovat perinnöllisesti erilaisia, ja että eri vesistöjen taimenkannat ovat hyvinkin pieniksi pilkkoutuneita. Taimenkantojen perinnöllinen monimuotoisuus on usein alentunut pienten populaatiokokojen vuoksi", Koljonen sanoo.

Kun kalapopulaation koko pienenee, se voi menettää monimuotoisuuttaan, geneettistä ainestaan.

Ohjelmaan kirjataankin pienin parimäärä uusille emokalastoille, jotta geenipankin perinnöllinen pääoma on riittävän suuri.

"Vuoksen järvilohen ja Kuolimon nieriän perinnöllinen monimuotoisuus on jo alentunut. Monimuotoisuutta voivat vähentää suunnittelemattomilla istutuksilla aiheutetut kantojen sekoittumiset, alueellisesti liian pienet kannat tai jopa valikoiva verkkokalastus", Koljonen kertoo.

Hän viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan valikoimalla saaliiksi suuria yksilöitä voidaan valikoida pois myös kokoon vaikuttavia geenejä: vain pienet yksilöt jäävät lisääntymään.

Monimuotoisuuden heikkeneminen ei siis tarkoita vain lajien uhanalaistumista, vaan voi aiheuttaa myös kalastajaa kiinnostavien ominaisuuksien kapenemista.

Kalageenivaraohjelma perustuu lakiin Nagoyan pöytäkirjan täytäntöönpanosta. Vesistöissä velvoittavat kalastuslaki ja luonnonsuojelulaki. Kalastuslain mukaiset uudet kalatalousalueet aloittavat toimintansa vuoden 2019 alussa.

"Kalatalousalueiden kalavarojen käyttö- ja hoitosuunnitelmissa tulisi ottaa huomioon alueellisten kalakantojen monimuotoisuuden säilyttämisen vaatimukset ja hankkia myös tietoa näiden suunnitelmien pohjaksi", Koljonen korostaa.

Koljonen painottaa myös kalojen lisääntymisympäristöistä huolehtimista.

Kalastuspiireissä keskustelu istutusten haitoista ja luontaisten lisääntymisalueiden puutteista käy kuumana. Emokalastot toimivat pankkeina, joista pääasiassa voimalaitosten velvoiteistutuksia hoitavat yritykset saavat materiaalia.

Heinimaa toteaa, että yksi kalageenivaraohjelman tavoitteista on luonnon poikastuotannon tehostaminen ja emokalastojen tarpeettomaksi tekeminen. Vielä se ei ole ajankohtaista.

"Iijoen meritaimen ja lohi on otettu talteen voimalaitosten tieltä. Myös järvilohen tilanne on haastava. Kalanviljely antaa aikaa korjata asioita luonnossa. Hyvä esimerkki molempien toimien onnistumisesta on Torniojoen ja Simojoen lohien elpyminen. Vesistöt paranevat, mutta vielä tarvitaan vuosikymmeniä ennen kuin viljely on tarpeetonta."

Uusi kalojen uhanalaisarvio valmistuu 2019

Ympäristöministeriö julkaisee kalalajien uhanalaisuuden arvioinnin maaliskuussa 2019. Lukesta asiantuntijatyössä ovat mukana erikoistutkija Marja-Liisa Koljonen, erikoistutkija Lauri Urho, tutkija Ari Saura ja tutkimusmestari Ari Savikko.

Kalageenivaraohjelma päivittyy uhanalaisarvion mukaan. Resursseja suunnataan uudelleen, mikäli ohjelmaan kuuluvien lajien tilanne on muuttunut vuoteen 2010 verrattuna, jolloin edellinen arvio julkaistiin.

Luke vastaa taloudellisesti merkittävien kalalajien uhanalaisuuden seurannasta.

Omia havaintoja uhanalaisista, vieraslajeista ja muista kaloista voi ilmoittaa kalahavainnot.fi -sivustolla.