Turvemaan raivauskielto pysäyttää karjatilojen kehittämisen
Turvemaan raivauksen pelloksi kieltävä määräys pysäyttää karjatilojen kehittämisen suuressa osassa Suomea.
EU-komissio ja Suomen hallitus ajavat turvemaiden raivauskieltoa EU:ssa (MT 12.10.). Raivauskielto käytännössä lopettaisi pellon raivaukset suurella osalla tiloista.
Mitä tämä sitten tarkoittaa tilatasolla? Esimerkkinä kerron hieman oman tilani tilanteesta.
Minulla on lypsykarjatila Etelä-Lapissa Ranualla. Peltoa noin 67 hehtaaria. Lisäksi jonkin verran rehuntuotanto- ja lannanlevityssopimuksia.
Tilallani tehdään parhaillaan uutta noin 70 lehmän pihattonavettaa. Peltoja on vuokrattu kohtuullisen matkan päästä aina, kun siihen on ollut mahdollisuus. Tällä hetkellä kauimmaiset lohkot sijaitsevat 14 kilimetrin päässä, mikä tuntuu olevan pisin järkevä lannanajomatka.
Tällä hetkellä pinta-ala riittää hyvänä vuonna uuden navetan karjan karkearehun tuotantoon, mutta omavaraisuuden varmistamiseksi lisää peltoa tarvittaisiin. Peltoja ei ole vuokrattavissa kuin kymmenien kilometrien päästä, jos sieltäkään. Turvemaita taas on omistuksessa ja ostettavissa tilakeskuksen läheisyydestä reilusti tarvittava määrä.
Pitkän tähtäimen suunnitelmissa on ollut uuden navetan karjamäärän tuplaaminen muutaman vuoden päästä. Tähän olisi pelto hankittu pääasiassa raivaamalla.
Kangasmaat ovat tällä seudulla joko kalliota tai kivikkoa. Yhtään hehtaaria ei peltoa tehdä muulle kuin turvemaalle.
EU:n tukipolitiikka pitää huolen, ettei vanhoja peltoja siirry vuokrattavaksi aktiivitiloille, kun “hömppäheinän” viljelyllä saadaan paras kate pellolle. Tämän takia karjatalouden lopettaneet tilat eivät luovu pelloistaan niin pitkään kuin tukirahat juoksee tilille. Markkinakelpoista satoa karjattomista maatiloista tuottaa vain marginaalinen ryhmä.
Turvemaiden raivauskieltoa perustellaan turvepellon hiilidioksidipäästöjen vuoksi. Jos nyt ajatellaan, että vuokraan esimerkiksi 10 hehtaaria peltoa 30 kilometrin päästä ja kuljetan sinne 300 tonnia lantaa vuodessa ja sieltä tilalle 200 tonnia säilörehua, niin joku viisas varmasti osaisi laskea, paljnko päästöjä tästä syntyisi enemmän kuin että pellot olisivat navetan läheisyydessä. Tähän vielä matkat muihin peltotöihin lisäksi.
Tai paljonko tuottaa päästöjä pelkästään tukien takia tehty näennäisviljely, josta ei synny mitään syötävää ihmisille ja eläimille.
Oma lukunsa on myös se, kuinka paljon raivauksen totaalikielto nostaa olemassa olevien peltojen vuokra- ja hintatasoa.
Uskon, että tässä samassa tilanteessa on lukuisia tiloja Lapissa, Kainuussa ja Pohjanmaalla. Tilojen kehitys pysäytetään. Eläinten pito kyllä jatkuu ja toimeentulokin saadaan, mutta vain kehittyvät tilat ovat toiminnassa, kun mennään sukupolvi eteenpäin.
Kysynkin arvoisilta hallituksen ministereiltä, tätäkö te haluatte? Haluatteko lopettaa kehityksen niiltä tiloilta, jotka vielä tässäkin markkinatilanteessa uskovat maataloudella menestymiseen, ja pikku hiljaa näivettää karjatalouden isossa osassa Suomea?
Ja kun on kyseessä kuitenkin määräys, joka vaikuttaa yksittäisillä tiloilla enemmän kuin mikään direktiivi tähän asti, olisi vähintäänkin kohtuullista saada siihen kymmenen vuoden siirtymäaika, niin saataisiin kaikki käyttökelpoiset suot raivattua sen aikana.
Ja lopuksi kutsun pellonraivauskieltoon myötämielisesti suhtautuvat poliitikot ensi keväänä kivenkeräystalkoisiin. Minulla on pieni läntti kangasmaata kuokittuna lehmien laitumeksi. Saisitte ihan omin käsin tuntea, millaista se on, kun raivio on muualla kuin suolla! Juha Kortesalmi
Ranua
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
