Lähiruoka kävi kaupaksi
Lauri Nissi (vas.) ja Pirkko Könö olivat saapuneet Muhokselta Ouluun myymään tyrnimarjasta valmistettuja elintarvikkeita. Asiakkaana Aino Viippola. Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkistoOULU (MT)
Oulun lähiruokamarkkinoiden myyntikojuilla kävi lauantaina vilske, ja moni myyjä pelkäsi myytävän loppuvan kesken.
Limingan Värkkäpäivässä taas paistettiin itse perinteistä ohrarieskaa. Se ei päässyt jäähtymään ennen kuin katosi makoisiin suihin.
”Aivan toisenlainen vilske kuin makumarkkinoilla”, Mimmin Maidon Jaana Mäki Muhokselta kiitteli Oulun torilla. Hän myi itse valmistamiaan luomujugurtteja. Niitä saa myös useimmista Oulun marketeista.
Myös Niittymyllärin Maija Kylmänen Limingasta pelkäsi myytävän loppuvan.
Hyvin kävi kauppa myös Lauri Nissillä, joka jalostaa tyrniä ”ihan harrastuksena, muun työn ohessa”. Nissillä on Muhoksella tyrniä, joka on lisätty Raahen seudulla villinä kasvaneista alkuperäisistä pensaista.
Ensimmäiset tyrnit, Venäjältä tuodut, Nissi joutui hävittämään.
”Ne tuottivat hyvin ja marjat maistuivat hyviltä. Kahden vuoden jälkeen niihin tuli kuitenkin tauti, ja joka pensas meni.”
Oulun kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja Raimo Järvenpää (sd.) kävi avaamassa Maaseudun Sivistysliiton Syökkö nää lähiruokaa? -hankkeen järjestämät lähiruokamarkkinat. Hän määritteli lähiruuan olevan enemmän ”kuin marketista saatavat Tyrnävän perunat”. Joissakin tuotteissa lähiruuaksi voidaan kelpuuttaa koko Suomen alueen tuotteet.
Limingan kylien Värkkäpäivät aloitettiin tänä syksynä Kedonperän kylällä Helena ja Kauko Hintsalan kotona. Päivien ajatuksena on luoda yhteisöllisyyttä yhdessä tekemällä, ”värkkäämällä”, hankevetäjä Silja Puoskari Koti maalla -hankkeesta kertoi.
Leipojamestarina Hintsalan pirtissä toimi Maija-Liisa Holma. Hän vannotti leipureita lämmittämään uuninsa kyllin kuumaksi, ”reilusti yli 400 asteen”.
”Liian kuumuuden kanssa pärjää kyllä. Jos uuni ei ole tarpeeksi kuuma, rieskoja joutuu paistamaan pidempään, ja silloin niistä tulee sitkeitä.”
Vähän jokaisessa pitäjässä on omanlaisensa rieskaperinne. Limingassa rieskat leivotaan ohuiksi, ja ne paistetaan saman tien kun ne on saatu kaulittua ja pistettyä.
”Rieska pitää paistaa heti ja syödäkin mieluummin heti – lämpimänä jos ei aivan kuumana”, Holma sanoi.
”Ei eilispäivän rieskaa voi tarjota.”
Hankekoordinaattori Nina Kurunlahti Nouseva Rannikkoseutu -hankkeesta kertoi, että Värkkäpäivillä aiotaan syksyn mittaan vielä ainakin paistaa hapanleipää ja valmistaa himmeleitä.
”Ihmiset arvostavat perinteitä ja yhdessä tekemistä.”
JOUKO RÖNKKÖ
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
