Lähiruoka voi myös hyötyä kilpailutuksesta
Monet vanhempainyhdistykset ovat toivoneet lähiruuan osuuden lisäämistä päiväkotiruokailussa. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkistoLAPPEENRANTA (MT)
Hankintalaki koetaan edelleen esteeksi paikallisten tuotteiden suosimiselle julkisissa hankinnoissa.
”Ei se niin ole, lakia ei vain osata hyödyntää”, toteaa luumäkeläinen maaseutuyrittäjä Helena Liiri.
Hän osallistui viime viikolla Lappeenrannassa pidettyyn Kestävät hankinnat -hankkeen valmennukseen.
Liiri on paneutunut aiheeseen kotikunnassaan kartoittamalla hankintatapoja ja tarjontaa.
Hän uskoo, että lähiruuan painoa on mahdollista lisätä kohentamalla päättäjien osaamista.
”Hankintalakia voi käyttää myös lähiruuan eduksi. Kun ensin luodaan markkinoita, niille voi rakentaa tuotantoa. Ei kukaan halua kylvää kolmea hehtaaria porkkanaa miettiäkseen syksyllä, mihin sen myisi”, Liiri sanoo.
Yrittäjä muistuttaa kuntia, että kyse on verotuloista. ”Myös maaseutuyrittäjyyden pitää kiinnostaa.”
Samoilla linjoilla Liirin kanssa on Minna Rissanen Aurinkotarhat-puutarhalta Kouvolasta.
”Koulutusta pitäisi suunnata ensin päättäjille ja hankintayksiköihin, sitten vasta tuottajille.”
Aurinkotarhat pystyisi Rissasen mukaan toimittamaan kurkut ja tomaatit koko Kouvolan tarpeisiin, mutta tarjouskilpailu ei mahdollista sitä.
Paikallisia kasvihuonetuotteita syödään vain nuorisokeskuksessa, joka voi tehdä erillisiä hankintoja.
Kaupungille tehtävän tarjouksen pitäisi kattaa koko vuosi.
”Se onnistuisi, mutta kaupunki ei pysty maksamaan kotimaisesta talvella. Meillä pitäisi olla tuontia ja tukku, jotta voisimme jättää tarjouksen.”
Sesonkiaikaan paikallinen olisi hinnaltaan kilpailukykyinen, mutta sillä ei ole merkitystä.
”Lähiruuasta puhutaan paljon, mutta mahtaako se toteutua kuin joskus edustustarjoiluissa.”
Kaupat ovat Rissasen mukaan lisänneet suoraan tuottajalta ostamista. ”Se on kaikille osapuolille paras tapa esimerkiksi tuoreuden kannalta.”
Omaa tarjontaa ja tuotteita kannattaa esitellä julkisille keittiöille, vaikka tarjouskilpailua ei olisikaan käynnissä.
”Pienhankinnoissa, joita hankintalaki ei koske, henkilökohtaiset asiakassuhteet ovat tärkeitä”, hankinta-asiantuntija Pekka Marin Eko Centriasta kertoi.
Pienhankinta tarkoittaa alle 30 000 euron hankintaa. Hankintojen pilkkomista ei sallita, mutta hankintayksikkö voi pienentää kokonaisuuksia sesonkijaksojen määrittelyllä.
Marin kertoi, että myös puitesopimusten sivusta ostetaan paljon.
Tapa voi olla pienille tuottajille etu.
Yksi keino päästä tarjoajaksi voivat olla kuntien palvelusetelit. Ne tosin eivät koske elintarvikkeita.
Isompia eriä tai kokonaisuuksia voi päästä tarjoamaan solmimalla alihankintasuhteita saman alan yrittäjien kanssa, Marin neuvoo.
Myös yleistyvä ulkoistaminen luo tuottajille mahdollisuuksia. Tuotteita kannattaa tarjota esimerkiksi yritykselle, jolle kunnan ruokapalvelua on ulkoistettu.
”Yksityinen yritys voi kuntaa helpommin ostaa ilman kilpailutusta. Kilpailutus vaaditaan, jos rahoituksesta yli puolet on julkista.”
Marin vinkkaa myös, että työ- ja elinkeinoministeriön verkkosivuja sekä markkinaoikeuden päätöksiä kannattaa seurata. Niistä voi saada apua.
Lisäksi hankintailmoituksista kertoo Hilma-sivusto, joka tunnetaan harmillisen huonosti.
Ennen tarjouksen tekemistä yrityksen kannattaa vahvistaa teknistä osaamista ja valmistella materiaalia, jota voi käyttää tarjouksen liitteenä.
”Etenkin pienhankintojen tarjouskilpailut toteutetaan usein nopealla aikataululla.”
Osaamiseen sisältyvät esimerkiksi sähköposti, verkkosivut ja sähköinen laskutus. Jälkimmäiseen saa apua pankista.
Usein tarjouksen liitteeksi pyydetään laatujärjestelmä tai vastaava. Se voi olla esimerkiksi omien toimintatapojen kuvaus, joka voi pohjautua omavalvontasuunnitelmaan.
”Lyhytkin kirjoitelma laadusta kelpaa, kunhan se on sähköisessä muodossa.”
Marin muistutti myös, että kokeilemaan kilpailutukseen ei kannata lähteä.
”Jos tarjous menee läpi, eikä sitä pysty toteuttamaan, voi joutua korvausvastuuseen.”
TERHI TORIKKA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
