VIERASKOLUMNI Takaisin sääty-Suomeen
Kun Kustaa Vaasa aikanaan antoi verovapauden asumattoman Suomen saamiseksi hyvän haltuun, oli lopputulos ennustettavissa. Savolaiset sankoin joukoin pakenivat kruunun ja luonnon luomaa köyhyyttä maan itäisiin ja pohjoisiin selkosiin, rakentaen ja raivaten siinä samalla. Eipä aikaakaan, kun Kustaan pojat jo pääsivät kuninkaina uusien verotulojen nautinnan lähteille.
Kun Esko Ahon hallituksen aikana ja veroprofessori Kari S. Tikan luonnostelemana toteutettiin suuri verouudistus 90-luvun alkupuolella, oli mielessä samankaltainen kaikkien vaurastuminen. Ajateltiin – ihan oikein – että yrittäjyys tarvitsee uusia kannusteita. Pääoma- ja yhteisöveroprosentit laskettiin alas ja osinkojen verot pantiin yhtiöiden maksettavaksi. Mausteeksi tuli sun muuta verokannustetta siihen sekaan.
Tapahtuikin se, mitä odotettiin. Uusien pienyritysten määrä tuplaantui kymmenessä vuodessa. Pääomaverojen määrä nousi alhaisesta prosentista huolimatta.
Asiat näyttivät menevän ihan Chicagon koulukunnan oppien mukaan. Verot alas, kasvu ylös. Vain yksi asia jäi ennustamatta. Ahneuden logiikka.
Pääomatulojen eriyttäminen ja erityisesti osakeyhtiöiden verotukseen rakennettu nettovarallisuuteen perustuva verovapaus johtivatkin enemmän veroyrittäjyyteen kuin todelliseen yrittäjyyteen. Jos ammatinharjoittaja – lääkäri, juristi, sijoittaja – haluaa oikeasti vaurastua, kannatti toiminta siirtää yhtiön piikkiin.
Helsingin Sanomat selvitti, miten kävi. Kun vielä 60- ja 70-luvuilla tulot kasvoivat alemmissa tuloluokissa, niin 2000-luvulle tultaessa eliitti karkasi. Huonosti ei mennyt töissä käyvällä duunarilla tai luokkaa opettavalla maisterillakaan: tulot kasvoivat keskimäärin 2,4 prosenttia vuodessa, inflaatiota reilummin. Mutta tuolla jopa puolen miljoonan hengen valiojoukolla tulojen kasvu oli 12,3 prosenttia vuodessa.
Molempien lukujen kohdalla talonpoika huokaisee syvään. Maataloustulo puolittui vastaavana aikana eikä jakajien määrän väheneminen kipua vienyt. Totta sekin, että oma tuloeliittinsä on maatalousyrittäjissäkin ja hekin ovat yhtiöiden ja muiden verokannusteiden riemusta päässeet osaksi.
Tämä veropolitiikka alkoi Reaganin Amerikasta ja levisi myös tänne hyvinvointi-Pohjolaan. Mikä ihme se on, jos valtiot velkaantuvat, kun ne itse kannustavat verojen kiertoon.
Muuttuvassa maailmassa mikään ei tietenkään ole näin mustavalkoista. Kun olimme jo tätä aiemmin vapauttaneet pääomien liikkeen, olisi tämäkin vähä voinut jäädä valtiolta saamatta ilman näitä kannusteita.
Peruskysymys on: mihin tämä johtaa? Ja kyllä, kyllä tämä johtaa tuloerojen kasvuun ja mahdollisuuksien tasa-arvon kapenemiseen. Jo nyt nähdään hyvä- ja huono-osaisuudella olevan taipumusta periytyä sukupolvesta toiseen. Pärjäämme peruskoulujen Pisassa, mutta pärjäämmekö koulujen jälkeen?
Viime vuosisadan suuri menestystarina oli muutos sääty-yhteiskunnan Suomesta jokamiehen mahdollisuuksien Suomeksi. Minä en kuulu niihin, jotka uskovat joidenkin kohtuuttoman rikastumisen säteilevän onnea kaikille muillekin. Tämän sanon silläkin kokemuksella, mitä minulle on kertynyt veropolitiikan tekemisestä, sekä kiristyksistä että kevennyksistä.
Veroja ei tarvitse rakastaa, mutta oikeudenmukaisuutta pitää aina puolustaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
