Sama mies on mitannut Pyhäselän jäänpaksuutta vuodesta 2001 lähtien – kauden viimeisen mittauksen hän tekee yleensä 10.4.

Raimo Virkkunen on yksi yhteensä 230 ympäristöhallinnon listoilla olevasta havaitsijasta, jotka mittaavat muun muassa 50 asemalla jäänpaksuutta ja toimittavat noin 70 havaintopaikalta jäätymis- ja jäänlähtötiedot. Virkkusen havaintopaikka on Pyhäselän Roukalahdella. Kuva: Lari Lievonen

"Kyllä minä tämän kauden mittaan loppuun, jatkosta en sano vielä mitään", sanailee joensuulainen Raimo Virkkunen leppoisasti. Hän on mitannut vuodesta 2001 alkaen Pyhäselän jään paksuutta Liperin Roukalahdella.

Tehtävän hän otti hoitaakseen jäätyään eläkkeelle 60-vuotiaana.

Virkkunen on erittäin tyypillinen Suomen ympäristökeskuksen (Syke) havaitsija ikänsä sekä havaintopaikan sijainnin perusteella. Hyvin iso osa havaitsijoista käy mittaamassa jään paksuutta kotinsa tai entisen kotipaikkansa lähellä.

"Kun vahdinvaihto tapahtui edellisen Pyhäselän havaitsijan kanssa, vaihtui myös havaintopaikan sijainti. Pyysin Suomen ympäristökeskukselta lupaa siirtää havaintopaikka lähemmäs omaa kotipaikkaani ja lupa heltisi.

Lapsuus- ja nuoruusvuodet Pyhäselän saaristossa opettivat kunnioittamaan luontoa ja sääolosuhteita. Virkkunen on kerran tippunut jäihin kulkiessaan kansakouluun keväällä.

"Jäillä liikkujalla pitää olla maalaisjärkeä, paikallistuntemusta ja pelisilmää. Etenkin kevätjää on petollinen, kun se puikkoontuu."

Jäänpaksuuden mittauskausi alkaa yleensä 10. tai 20. joulukuuta, kun järvi on jäätynyt riittävästi. Ihan ensimmäiseksi viedään kolmen mittauspaikan merkeiksi niin sanotut kohvakepit, joista voi päätellä kohvajään määrän. Kohva on lumen ja veden seoksesta syntynyttä jäätä.

10. huhtikuuta pääsee yleensä vielä jäälle, 20.4. on rajapyykki, johon kausi viimeistään päättyy.

Mittauspäivänä Virkkunen jättää autonsa Roukalahden Saariston rannan satamaan ja kävelee jäälle. Ahkiossa mukana kulkevat kaira ja virallinen mittakeppi.

Kolme kairausta ja mittaukset, sitten tietojen päivitys suoraan Syken rekisteriin. "Joskus ennen luvut kirjattiin paperiin, joka lähetettiin postitse ympäristöhallinnolle, missä sitten aikanaan tiedot kirjattiin järjestelmään."

Varamiestä Virkkunen on tarvinnut vain kahdesti. Hän on ollut Virkkusen poika. Toiveissa olisi, että pojasta tulisi myös havaitsija, kun isä päättää luopua tehtävästään.

Virkkunen ei kauan ehdi levätä laakereillaan jäiden lähdön jälkeen, sillä kesäkuun alussa alkaa hänen kesätyönsä Pidä Saaristo Siistinä ry:n huoltomiehenä. Sitäkin hommaa hän on hoitanut vuodesta 2001 alkaen.

Lue myös:

Tiesitkö? Ympäristöhallinnon kansalaishavaitsijat käyvät eri puolilla Suomea kymmenen päivän välein mittaamassa jäänpaksuutta