Hellan kulmalla Venäläisten sienitutkijoidenvoittanutta ei ole
Loppukesän ja alkusyksyn välimaastoon asettuu haikeus: joko se kesä taas lämpöineen ja valoineen meni.
Parasta lääkettä siihen tarjoaa toimeliaisuus. Niinpä lähdimme lasten kanssa sieniretkelle. Ja voi ihmettä, perinteisen kantarellipaikkani olivat vallanneet pienet, kiinteät ja kauniit herkkutatit. Täysin ennen näkemättömät niillä seuduilla.
Ekaluokkalaisemme suorastaan haistoi sienet ja hyökkäili niiden kimppuun. Saimme pussimme täyteen ja lampsimme tyytyväisinä kotiin.
Jälleen muistin, että loistava vuodenaika se syksykin on. Sienissä riitti perkaamista, pesemistä ja pilkkomista pitkälle iltaan.
Voita ja kermaa en säästellyt, kun vihdoin sain lohkot pannulle.
Suorastaan romanttiseksi iltapalaksi loihdin tattimuhennoksella ja juustoraasteella kuorrutetut maalaisleivän siivut, hienommin sanottuna bruschetat à la kotikokki. Romanttinen kahden aikuisen sieni-iltapala kehkeytyi, koska lapset kiersivät pannulla valkosipulilta tuoksuneen metsäherkun kaukaa.
Paras kiitos oli, kun puoliso sanoi, että näin hyvää hän ei ollut koskaan aiemmin syönytkään.
Tauko.
”Paitsi Venäjän-reissulla sienitutkijoiden tekemä muhennos oli kyllä vielä aavistuksen verran parempaa.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
