METSÄVALTUUSKUNTA
Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisen toteamus hallituskauden alussa oli: ”Eiköhän kokeilla puumarkkinoilla markkinataloutta.” Linjaus on toiminut. Metsäsektori on ollut kansatalouden valopilkku. Tästä viisaudesta kannattaa pitää jatkossakin kiinni. Valtiovallan ei pidä sotkea puumarkkinoita.
Puheet metsämaan kiinteistöverosta ovat hermostuttaneet metsänomistajia. Puukauppa menisi pitkäksi aikaa jumiin, jos kehysriihen seurauksena maahan ryhdyttäisiin puuhaamaan metsille moninkertaista verotusta tai metsämaksua. Pelkkä keskustelu on saanut metsänomistajat ärtymään.
Myös puuta jalostava teollisuus on tänäkin keväänä esittänyt, että metsäverotusta pitäisi kehittää siten, että passiivisia metsänomistajia saataisiin heräteltyä. Metsämaksuihin näillä puheilla usein viitataan. Lisärasitteet vyöryisivät raaka-aineen hintoihin.
Peiliin kannatta katsoa ennen kuin kaipaa verottajaa apuun. Markkinatalouteen kuuluu ostajien aktiivisuus. Tuoreen tutkimuksen mukaan siinä on paljon parantamisen varaa. Puun ostajat ottavat metsänomistajiin yhteyttä yhä harvemmin. Yli 70 prosentille metsänomistajista ei ole tuoreen kyselyn mukaan tarjottu puukauppapalveluita viimeisen vuoden aikana. Siitä huolimatta puukaupan volyymit ovat olleet kasvavia.
Puumarkkinoiden suurin ongelma on kuitupuun riittämätön kysyntä, joka korjaantuu pelkästään uusilla investoinneilla metsä- ja energiateollisuuteen. UPM:n ilmoitukset selluntuotannon lisäämiseksi Kuusankoskella ja Pietarsaaressa ovat hyviä uutisia. Hallituksen kivihiilen polttoa suosiva energiapolitiikka sen sijaan kummeksuttaa.
Suomalainen metsäenergia on EU:n halvinta bioenergiaa – siihen kannatta panostaa. Hallituksen energiapolitiikka on ollut huonoa. Turpeen veron korotukset yhdistettynä puuenergiatukien laskuun ovat lisänneet kivihiilen polttoa. Ukrainan kriisi on osoittanut, että tuontiriippuvuutta kannattaa vähentää paitsi kansantaloudellisista myös huoltovarmuuteen liittyvistä syistä.
Suomen metsät tuottavat vuosittain puuta yli 30 miljoonaa kuutiota enemmän kuin sitä käytetään. Raaka-aineen riittävyydessä ei siis ole minkäänlaista ongelmaa, jos ei sitä haluta tieten tahtoen tehdä. Puuta metsissämme olisi vaikka kuinka monelle uudelle investoinnille. Uusien investointien houkuttelun soisi olevan valtiovallan erityisessä suojeluksessa.
Sitten kun uusia investointeja saadaan, tarvitaan lisää puuta markkinoille. Silloin on syytä puuttua markkinoiden rakenteellisiin ongelmiin: tilojen pirstoutumiseen ja omistajien ikääntymiseen. Metsänomistuksen kehittäminen kohti yrittäjämäistä metsätaloutta olisi investointimaaperää pehmittävää veropolitiikkaa.
Yrittäjämäisen metsänomistamisen olisi syytä olla vapaehtoista, mutta houkuttelevaa. Metsänomistajille, jotka valitsisivat yrittäjämäisen metsänomistamisen, tulisi tarjota yrittäjän oikeudet ja velvollisuudet. Velvollisuutena voisi olla yrittäjäeläkevakuutuksen ottaminen (myel), joka kartuttaisi eläketurvaa ja edistäisi sukupolvenvaihdoksia. Metsätalousyrittäjyyttä tulisi tukea Ruotsin mallin mukaisesti niin, että yrittäjä ei maksaisi lahja- tai perintöveroa metsätilastaan.
Edellytykset uusille investoinneille paranisivat ja verotulot lisääntyisivät. Voittajia olisivat metsänomistajat, palkansaajat, teollisuus ja koko vientiin nojaava kansantalous.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
