Janottaako
sana sunnuntaiksi
Onko sinun elämäsi yhtä tipatonta tammikuuta: jatkuvasti janottaa, mutta ei ole mitään, millä janon voisi sammuttaa.
Kauan sitten Sykarin kaivolla kohtasi kaksi janoista ihmistä: matkasta väsynyt juutalainen opettaja ja elämästä väsynyt samarialainen nainen.
Toisella oli fyysinen jano. Toisen jano oli luonteeltaan henkistä, sosiaalista ja hengellistä.
Tyypillisen juutalaisen opettajan näkökulmasta katsottuna samarialainen nainen oli kaukaa kierrettävä tapaus.
Ensinnäkin samarialaiset olivat juutalaista sekakansaa, joka oli syntynyt juutalaisten avioiduttua pakanoiden kanssa. He hyväksyivät vain osan juutalaisten pyhistä kirjoituksista ja palvoivat Jumalaa Jerusalemin temppelin sijasta Garissimin vuorelle rakennetun ja sittemmin tuhotun temppelin paikalla.
Samarialainen nainen oli siis rodullisesti ja uskonnollisesti epäpuhdas. Toiseksi nainen oli ollut naimisissa viisi kertaa ja parhaillaan hän eli avioliiton ulkopuolisessa suhteessa kuudennen miehen kanssa. Hän oli siis moraalisestikin epäpuhdas.
Kunnioitetun juutalaisen opettajan ei ollut soveliasta olla missään tekemisissä tällaisen henkilön kanssa.
Jeesuksen ja samarialaisen naisen kohtaamisessa kaatuivat kuitenkin niin rodulliset, uskonnolliset kuin moraalisetkin raja-aidat. Jeesus käynnisti Sykarin kaivolla sielunhoidollisen keskustelun, jossa tarjottiin vettä taivaallisesta kaivosta: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.”
Jeesus ammensi taivaallisesta kaivosta totuuden, armon ja rakkauden vettä samarialaisen naisen päälle. Hän lähti liikkeelle paljastamalla naisen elämäntilanteen: ”Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi.”
Nainen tunnusti Jeesuksen profeetaksi mutta pyrki väistämään Jeesuksen puhuttelun viittaamalla juutalaisten ja samarialaisten uskonnolliseen vastakkainasetteluun. Jeesus puolestaan ylitti vastakkainasettelun toteamalla, että tulevaisuudessa Jumalaa ei rukoilla sen paremmin Garissimin vuorella kuin Jerusalemin temppelissäkään.
”Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa.”
Samarialainen nainen johdatteli keskustelun pyhissä kirjoituksissa ennustetun Messiaan saapumiseen. Hän oli jo kauan odottanut Messiasta, joka olisi vastaus kaikkiin hänen kysymyksiinsä. Nyt hän aavisteli odotuksensa täyttyneen. Jeesus vastasi naiselle: ”Minä se olen, minä, joka tässä puhuu kanssasi.”
Mekin saamme mennä samarialaisen naisen tavoin kaivomatkalle juomaan Jeesuksen tarjoamaa elämän vettä. Tällaisella kaivomatkalla olemme olleet jo silloin, kun meidät on kannettu kastemaljan äärelle.
Elämän vettä meille tarjotaan myös Raamatun sanan, rukouksen ja ehtoollisen äärellä. Silloin meitä ei vaivaa jano edes tipattomassa tammikuussa. Joh. 4:5–26
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
