huidunperä Muistetaan Mannerheim-ristin ritareita
Olemme ennättäneet vuoteen 2013, ja viime sotiemme päättymisestä on nyt kulunut 67 vuotta.
Niistä 600 000 maanmiehestämme, jotka 1939–1945 puolustivat maatamme ja vapauttamme hyökkääjää vastaan, suurin osa on jo poistunut joukostamme.
Kirjallisuutemme on vuosikymmenten mittaan käsitellyt historiamme tätä merkittävää vaihetta asiallisesti, monipuolisesti ja kiinnostavasti.
Muuan teos kiinnostaa lukijoita edelleen ja erityisesti. Kyse on teoksesta ”Suomen puolesta – Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945”.
Näitä urhoollisesti ja oivaltavasti toimineita viime sotiemme taistelijoita oli kaikkiaan 191.
Laajassa, Puolustusvoimiemme asiantuntijoiden Ilmari Hurmerinnan ja Jukka Viitasen laatimassa, Mannerheim-ristin ritareita käsittävässä teoksessa keskitytään näihin maanpuolustajiimme. Heidän toimintansa palkittiin erityisen tasokkaasti.
Sotamarsalkka Mannerheimin ja puolustusministeri Rudolf Waldenin aloitteesta sekä talvisodan kokemusten seurauksena lähdettiin siitä, että suurta urhollisuutta ja taitavuutta osoittaneita tekoja alettiin palkita Mannerheim-ristillä ja -ritariudella saajien sotilasarvoon katsomatta.
Vuonna 1940 annettiinkin uusi asetus aikaisemman Vapaudenristin ja Vapaudenmitalin kunniamerkkejä käsittävän asetuksen tilalle. Puolustusvoimiemme sotilas voitiin nyt ”erinomaisen urheuden, taistellen saavutettujen erittäin tärkeiden tulosten tai erikoisen ansiokkaasti johdettujen sotatoimien palkitsemiseksi sotilasarvostaan riippumatta nimittää Suomen puolustusvoimien 1. tai 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi”.
Asetukseen tehtiin kaksi lisäystä: Ritariksi nimitettävä sai myös 50 000 markan kunniapalkinnon. Mikäli hän oli kuollut, palkinto siirrettiin perheelle ja sen puuttuessa ritarin vanhemmille.
Sotavuosina 1941–1945 Mannerheim-ristin ritareiksi nimitettiin siis 191 sotilasta. Neljä heistä sai nimityksen kahdesti.
Suomen puolesta -teos julkaisee Mannerheim-ristin ritareiden henkilötiedot monin kiinnostavin luetteloin ja selostein. Todetaan ensimmäiset ja nuorimmat sekä vanhimmat ritarit myös sotilasarvoin.
Nuorimmat olivat nimityksen tapahtuessa 19–21-vuotiaita, kymmenen vanhinta taas 49–74-vuotiaita. Keski-iäksi muodostui 32 vuotta.
Puolustushaaroistamme ehdoton ykkönen 167 edustajalla oli maavoimat, aselajeista taas jalkaväki.
Ritareista kaatui sotavuosina 1941–44 jo 38. Vuonna 1994, teoksen ilmestyessä, oli heistä elossa enää 44 keski-iän ollessa 77 vuotta. Nyt keskuudessamme on heistä enää viimeinen, vuonna 1922 Heinävedellä syntynyt konttoripäällikkö, evp. kapteeni Tuomas Gerdt.
Sotavuonna 1942 syyskuussa hän 20-vuotiaana rintaman taistelulähettinä sai ansioistaan harvinaisiin ja arvostettuihin kuuluvan ritarin aseman.
Mannerheim-ristin ritarit edustivat monia eri ammatteja. Maaseudulla syntyneitä heistä oli 142, ja maanviljelijöitä on ritareistamme ollut 30.
Viljelijäperheiden poikia ritareista oli 80.
Kiintoisia ovat olleet Mannerheim-ritareiden myöhemmät elämänvaiheet. Monet keskittyivät rauhan tultua kotitilansa viljelyyn tai kotikuntansa eri ammatteihin.
Viidestä ritarista (Aksel Airo, Olli Aulanko, Kaarlo Kajatsalo, Eero Kivelä ja Arvo Pentti) tuli kansanedustajia. Heistä maanviljelijä Arvo Pentti nousi everstiluutnantiksi ja neljästi puolustusministeriksi. Mannerheim-ristin ritareista A.E. Heinrichsistä, K.A. Heiskasesta ja J.K Pirhosesta tuli puolustusvoimien komentajia. Kahdesta tuli Rajavartiostojen päälliköitä, kahdeksasta jalkaväen kenraaleita ja yhdestä maaherra.
Nuorimmat ritariksi nimitetyt ovat olleet 19-vuotiaita, vanhin puolestaan jalkaväenkenraali A. Ehrnroth, joka oli syntynyt vuonna 1905.
Kun Kannaksen ryhmän komentaja kenraaliluutnantti H. Öhquist esitti nuorelle taistelulähetille Tuomas Gerdtille Mannerheim-ristiä, tekstinsä muun muassa kuului:
”Hän ryntäsi aina pahimpaan ja ratkaisevimpaan paikkaan säilyttäen ankarasta tulesta huolimatta tarkan huomiokykynsä ja rauhallisuutensa vaikuttaen siten ratkaisevasti tukikohdan kärjen haltuunottoon. -- Esikuvallisen rohkeana ja urhoollisena hän ylläpiti hyvää taisteluhenkeä koko joukkueessa ja vaikutti suuresti vastaiskujen onnistumiseen.”
Gerdtin sotilasuraan sisältyi myös haavoittuminen Pääsiäisvaaran taisteluissa ja kuolettavasti haavoittuneen aseveljen noutaminen turvaan taistelukentältä.
Gerdt jatkoi sittemmin uraansa konttoripäällikkönä ja Mannerheim-ristin ritarien säätiön johdossa.
Harvinainen ja arvokas on Mannerheim-ristin ritaristo ollut maamme historiassa. Kunnioittava tervehdys sen 90-vuotiaalle viimeiselle ritarille!
HEIKINTYTÄR
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
