Koulupäiväkirja Lapsen katse
Ensin tulee arkipäivän havainto, sitten tutkimustulokset. Tämä järjestys laittaa kasvattajan, opettajan ja sosiaalialan ammattilaisen kyvyt nähdä, havaita ja reagoida arvoonsa. Mutta kysytäänkö heiltä?
Viereisessä leikkipuistossa äiti istuu penkillä ja huomio on kiinnittynyt puhelimen sormeiluun. Lapsi yrittää eleillä havahduttaa. Sitten lapsi sanoo: Äiti, katso mua. Hän on löytänyt kiinnostavan laitteen ja haluaa näyttää taitojaan.
Tapaus iskee suoraan Tampereen yliopistossa tehdyn tuoreen tutkimuksen sydämeen. Tohtori Sanna Raudaskoski on tutkimuksessaan todennut, että älylaitteiden, kuten puhelinten ja tablettien käyttö voi haitata vuorovaikutusta lasten ja vanhempien välillä. Toisin sanoen, normaali yhteys rikkoutuu, kun vanhemman huomio on kiinni laitteessa. Vielä arveluttavin tilanne on silloin, jos pieni vauva joutuu kilpailemaan medialaitteiden kanssa.
Meillä on kasvatuksessakin menty laite ja teknologia edellä. Muistan, kun tv-kanavat kilpailivat suosiostaan. Koulujen vanhempainiltaan – minunkin – ilmestyi tv-lobbari, joka neuvoi vanhempia ottamaan väkivaltaohjelmia katsoessaan lapset syliin.
Ehkä erikoisin on yli-innostunut kasvattaja, eräs tunnettu orkesterinjohtaja, kun hän kehuu raskaana oleville naisille kohdistettua konsertti-perfomanssiaan, että sikiöt oikein hyppivät vatsassa patarummun tahdissa. Näet kun lapsipsykologit ja synnytysammattilaiset kehottavat odottavaa äitiä kiikkutuoliin, ja että nämä hiljaa keinuessaan hyräilisivät kohtulapselleen.
Vauvan katse on ohikiitävä hetki, mutta samalla erikoisen tärkeä vaihe vastasyntyneen kehityksessä. Senpä vuoksi synnytyksen ammattilaiset vetoavat äiteihin, ettei tuota hetkeä menetettäisi.
Mutta esimerkiksi työmarkkinaosapuolet toimivat kuten hallintokasvattajat ainakin; äidit pois lastenkatseiden ääreltä. Ehkäpä ne kehittävät virtuaali-imetyksenkin vielä, siten naiset olisivat aina heidän käytössään.
Olin vaimoni kanssa Tallinnassa kellariravintolassa. Ruoka oli tilattu, holvistossa laskeutui nuori äiti lapsenrattaiden kanssa. Lapsi otti tutin suustaan ja ojensi sen minua kohti ja sanoi: Isi! Äiti sanoi, että ei taida olla isi. Väki nauroi. Vaimoni sanoi, että niin kun sinä aina katsot lasta silmiin.
Opetustyössäni havaitsin, että kun oppilas tekee työtään, hän jopa nauttii opettajan katseesta. Ja toisin päin: oppilas välttää autoritaarisen, siis käskevän persoonan havaitsemisen, eikä hän anna omaa katsettaan ilmaisemaan oloaan. Kuinka kuuluukaan arvostetulta runoilijalta Risto Ahdilta kaapattu ajatus: Katso lapsia silmiin, että he tuntisivat olevansa.
Jos kasvatuksessa tai yleensä kanssakäymisessä menetämme lapsen katseen, olemme menettäneet melkein kaiken. Siksi onkin tärkeää kysyä täällä maailman vemputusten ruuhkassa: Kuka vastaa lapsen katseeseen ja miten?
Kun ammoin kirjoitin kiihkeästi romaania, ainoa lapseni, pikkutyttö, tuli viereeni ja halusi huomiota. Kun ei saanut, kysyi, että paljonko maksaa kymmenen metriä maitoa. Sitten nauroimme.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
