huidunperä Olipa erikoinen kansainvälinen naistenpäivä
Perjantaina tässä maassa vietettiin kansainvälistä naistenpäivää. Pääjuhla oli nytkin Helsingin yliopiston juhlatiloissa yliopiston ja Suomen Naisjärjestöjen Keskusliiton yhteistyössä järjestämänä.
Suomella on kansainvälisessä toiminnassaan jo aikanaan ollut kiintoisa alkuasema.
Naisemme saivat 1906 toisina maailmassa äänioikeuden ja ensimmäisinä vaalikelpoisuuden silloin perustetussa kansanedustuslaitoksessamme. Naisjärjestömme, varsinkin Naisjärjestöjen keskusliitto, ovat vuosikymmeniä sitten toimineet naisten osuuden laajentamiseksi näissä päätäntävaltaa käyttävissä elimissä.
Muun muassa eduskunnassa on naisten osuus kasvanut alkuperäisestä 19 naisen ryhmästä 86 naiseen. Osallistumisensa eduskuntavaaleihin nousi viime vaaleissa 71,3 prosenttiin miesten osuuden jäädessä 69,6 prosenttiin.
Verkkaisesti on naisten osuus yksikamarisessamme edennyt, mutta hallitustemme osalta kehitys on ollut toisenlainen. Ensimmäinen naisministeri nimitettiin hallitukseen 1926, kun Miina Sillanpää (sd.) tuli toiseksi sosiaaliministeriksi Väinö Tannerin vähemmistöhallitukseen. Ministerikautensa kesti tosin vain vuoden verran, kun kansanedustajauransa jatkui vuodesta 1907 lähes neljä vuosikymmentä.
Sittemmin naisministerit ovat kuuluneet asiaan, vaikka takapakkia nykyinen hallitus edustaakin asiassa edellisiin verrattuna. Nyt hallituksen 19 jäsenestä yhdeksän on naisia. Edellisissä hallituksissa naisilla on ollut hienoinen enemmistö! Olemme myös kokeneet naispresidentin ja kahden keskustalaisen naispääministerin toimikaudet tässä maassa.
Kiinnostuneina seurataan erästä toistakin naisedustuksen mahdollistavaa aluetta, talouselämämme johtotasoa. Naisten osuus on sielläkin lisääntynyt, tosin verkkaisesti.
Äskettäin oli julkisuudessa selvitys maailman 45 valtion nykytilanteesta tässä suhteessa. Huippua edustaa Kiina, jossa naisten osuus talouselämän johtotehtävissä on 51 prosenttia. Puola on 49 prosentillaan kakkonen. Baltian maat seuraavat 40 prosentilla, ja Saksan ja Venäjän osuudet ovat 31, Kreikan 30 ja Belgian 28 prosenttia. Pohjoismaissa luvut vaihtelevat 22 ja 27 välillä Suomen edustaessa 24 prosentillaan maailman nykykeskiarvoa. Yhdysvaltain luku on 20, Britannian ja Intian 19. Japanin vain 7 prosenttia.
Tilastoissa Suomi on siten naisedustuksensa osalta ”hyvänpuoleisessa” seurassa.
Kansainvälisen naistenpäivän teema oli aiheensa puolesta melkoinen yllätys. Kansainvälisyys ja kulttuuri eivät kuuluneet perinteisiin aiheisiin, kun keskityttiin naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, kovaan ja yleismaailmalliseen ilmiöön.
Ilmeni, että Suomi ei itse asiassa tee myönteistä poikkeusta. Mediamme joutuu jatkuvasti julkaisemaan uutisia naisiin, lapsiinkin, kohdistuvasta väkivallasta. Se ilmenee koti- ja perhe-, koulu- ja katuväkivaltana.
Ennaltaehkäisyyn ja torjumiseen ei viranomaisilla ole nykyisin keinoja, juhlapuheissa todettiin. Niitä on siksi aktivoitava.
Yliopiston vararehtori Ulla-Maija Forsberg, professori Johanna Niemi sekä Naisjärjestön keskusliiton puheenjohtaja Sirkka-Liisa Anttilan käsittelivät naisiin nyt kohdistuvaa väkivaltailmiötä.
Todettiin, että EU:n neuvoston raportin mukaan kuusi kymmenestä naisesta joutuu elämässään seksuaalisen tai fyysisen väkivallan kohteeksi. Ääripäitä edustavat Etiopia ja Japani. Etiopian naisista yli 70 prosenttia joutuu puolisonsa hakkaamiksi, Japanissa 15 sadasta.
Puheenjohtaja Anttila rohkaisikin juhlaväkeä toimiin väkivallan laistamiseksi. Toukokuussa 2011 EU-neuvosto jo hyväksyi pitkään valmistellun Istanbulin sopimuksen, josta tulee ensimmäinen konkreettinen, valtioita sitova sopimus naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi. EU-neuvoston 47 jäsenmaasta 26 on sen allekirjoittanut ja se astuu voimaan, kun kymmenen valtiota on sen ratifioinut osana lainsäädäntöään.
Suomi allekirjoitti sopimuksen 2011 ja ratifioi sen 2014. Puhujan mukaan olisi myönteistä, jos Suomi sen ratifioi yhtenä kymmenestä ensimmäisestä toteuttajavaltiosta.
Se merkitsee turvakotien lisäämistä maan eri puolille, kun kunnat ajavat niitä säästöjen nimessä alas. Väkivaltaa pyritään kodeissa eri toimin estämään, sillä lähisuhdeväkivaltaan kuolee meilläkin länsimaittain katsoen suuri määrä naisia.
Vuoden 2005 tutkimuksen mukaan 43 prosenttia naisistamme kokee väkivaltaa tai sillä uhkailua.
Huidunperällä ihmettelimme, miten kansainvälisenä naistenpäivänä keskityttiin juuri naisten väkivaltakohteluun. Mutta väkivaltailmiö näyttääkin olevan melkoinen tosiasia kehittyneisiin valtioihin kuuluvassa, sivistysmaana pitämässämme demokratiassa?
HEIKINTYTÄR
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
