Viljelevä duunari harkitsee alan vaihtoa
Jarkko Tanin viimeinen työpäivä Stora Ensolla on tänään perjantaina. Työsopimus päättyy huhtikuun lopussa, ja toukokuussa alkavat kesätyöt. Satu Pitkänen Kuva: Viestilehtien arkistoKOUVOLA
1980-luvun lopulla paperiteollisuus kukoisti Kymenlaaksossa. Sippolan kylästä oli suurin piirtein sama matka sekä Myllykosken että Tampellan tehtaalle.
Maanviljelijä Jarkko Tanille oli selvää, että hän siirtyisi jossain vaiheessa viljelemään vanhempiensa tilaa, mutta sitä odotellessa jotain hommia oli löydettävä.
”Maanviljelijöitä oli aina paljon töissä tehtaalla, ehkä enemmän Myllykoskella kuin Inkeroisissa”, Tani muistelee. Hän haki kesätöihin tuolloiselle Tampellan tehtaalle Inkeroisiin vuonna 1989. Työt jatkuivat kesän jälkeen toistaiseksi voimassa olleella sopimuksella.
”Meillä oli silloin 18 lypsylehmää ja 30 hehtaaria maata. Se oli sen ajan mittapuun mukaan ihan siedettävän kokoinen tila, mutta ei se meitä kaikkia elättänyt.”
Nuoresta miehestä kolmivuorotyö tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Ehti tekemään töitä kotona, oli vapaita ja kesälomat, palkka oli hyvä.
”Tehtaat ottivat mielellään töihin maatilan poikia. Koettiin, että he olivat kovia tekemään töitä. Alussa töitä oli kaikille. Myöhemmin jossain vaiheessa joku kommentoi, että voisitte olla vaan siellä maalla omissa töissänne”, Tani toteaa.
Vielä 1990-luvun laman jälkeen Anjalankoskella oltiin sitä mieltä, että paperiteollisuus paikkakunnalla jatkuu pitkään. Tampellasta tuli Stora Enso, ja Myllykosken tehdas suljettiin lopullisesti vuonna 2011.
Kun ikää tuli enemmän, kolmivuorotyö alkoi jossain vaiheessa syödä jaksamista. Tani piti kesinä 2011 ja 2012 kuuden kuukauden vuorotteluvapaan.
”On aivan eri asia nukkua kuudesta seitsemään tuntia päivällä kuin saman verran yöllä. Olisin voinut ensimmäisinä vuosina väittää, ettei sillä ole mitään merkitystä, mutta ero on huima”, Tani sanoo.
”Kun tulin kartonkitehtaalta aamukuudelta kotiin, kävin saman tien nukkumaan ja saatoin nukkua yhteen asti. Olin herättyäni vielä aivan pihalla. Tunnin ajan oli sellainen olo, ettei olisi nukkunut ollenkaan. Se alkoi kyllästyttää.”
Melko tarkkaan vuosi sitten Tani siirtyi omasta tahdostaan kolmivuorosta päivätyöhön pakkauslavaosastolle.
”Elokuussa luottamusmies alkoi sitten puhua, että tehtaalla on suunniteltu jotain muutoksia. Sitten ilmoitettiin, että pakkauspuoli ulkoistetaan. Se oli yllätys.”
Jos Tani olisi jäänyt kartonkitehtaalle vuorotyöhön, hänellä olisi ehkä edelleen työpaikka. Nyt tarjolla on töitä enää kesäksi.
”Kesän olen vielä siellä ja teen niin paljon kuin pystyn. Syksyllä en kuitenkaan sinne jää, vaikka joku paikka vapautuisikin. Kyllä se on nähty tämä homma. Kun ikää on 46 vuotta, vielä olisi pieniä mahdollisuuksia suuntautua muualle”, Tani suunnittelee.
Kotitilansa isännäksi Jarkko Tani ryhtyi keväällä 2001. Tila on ollut Tanin perheellä vuodesta 1910, jolloin Sippolan Hovista lohkottiin kymmenen hehtaarin torppia. Jo Tanin vuonna 1909 syntynyt pappa teki muita töitä maanviljelyn lisäksi, sillä hän oli seppä.
Lypsykarja pantiin pois syksyllä 2001. Eläimiä jäi kuitenkin navettaan, sillä Tani jatkoi hiehojen kasvattamista muutamille lypsykarjatilallisille.
”Parhaimmillaan hiehoja oli vähän yli viisikymmentä, kun tehtiin toisesta laakasiilosta aitaus. Helpompia ne olivat kuin lypsylehmät. Siemennykset piti tietenkin hoitaa, ja saada ne sitä varten sisään pellolta”, Tani toteaa.
Hiehojen kasvatus loppui 2012. Syynä oli isännän homepölykeuhko.
”Viljan- ja heinänviljelyä sairaus ei niinkään haittaa. Viljelyhommassa tarvitsee olla niin vähän huonossa ilmanvaihdossa. Mutta kuivurille ei ole mitään asiaa ilman kunnon maskia.”
Nyt Tani viljelee 34:ää peltohehtaaria, josta yhdeksän hehtaaria on vuokramaita. Heinä myydään hevostalleille ja vilja ajetaan tuoreviljana Kouvolaan.
”Kun ei ole eläimiä eikä omaa puimuria, olen pyrkinyt siihen, ettei viljaa enää tule yhtään lisää. Viime vuonna oli kauraa 17 hehtaaria.”
”Kauraa on helppo viljellä. Ei tarvitse tautiaineita miettiä, ja se kestää hallat. Hintakin on tasaisen alhaalla koko ajan”, Tani nauraa.
Viime kesä oli ensimmäinen, jolloin Tani oli päivätöissä. Tanin lähistöllä asuva seitsemänkymppinen isä on edelleen hyväkuntoinen ja auttaa peltotöissä, samoin kihlatun nuorempi poika.
”Kolmivuorotyö on viljelijälle huomattavasti parempi kuin päivätyö. Vuorotyössä on sen verran vapaata, että viljelyn pystyy hoitamaan ilman ongelmia”, Tani sanoo.
”Jos on eläimiä, on tietenkin oltava joku, joka ruokkii eläimet, jos sattuu olemaan ilta- tai aamuvuorossa.”
”Päivätöissä maanviljely on melkein tekemätön paikka. Viime kesänä minulla sattui onneksi olemaan kesälomaa.”
Maanviljely on Tanilla verissä.
”Kun kevät tulee, aina sitä rupeaa vähän katselemaan, että koska pääsisi pellolle. Pellolla voi työt tehdä omassa rauhassa.”
Tanilla on vuokraamiensa peltojen sopimuksista jäljellä vielä pari vuotta. Koneet ovat kalliita ja vanhenevat joka vuosi.
”Peltojen hinnat ja vuokrat ovat tälläkin alueella aika kovat. Kyllä se houkuttaa. Jos syksyllä saisin töitä tai lähtisin kouluun, viljely vähenisi selkeästi. Siinä vaiheessa mietin aika vakavasti, että jatkanko ollenkaan.”
SATU PITKÄNEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
