Uutispäälliköltä Kepulla on toivoa, persuilla märkivä haava

Olipa veto, ajattelin, kun kuulin pääministeri Juha Sipilän (kesk.) päätöksestä antaa perheen kakkoskoti Kempeleessä turvapaikanhakijoiden käyttöön. Politiikantoimittajan urallani vastaavaan tekoa,

arvojohtajuuden esimerkkiä

ei heti tule mieleen.

Tosiasiassa monet poliitikot jäävät kansakunnan muistiin aivan muista ansioista. Toinen

tosiasia on, että nykyisen eduskunnan kansanedustajista suurin osa hoitaa hommansa hyvin. Suuren salin takarivin tavikset säätävät valiokunnissaan lakeja säntillisesti ja

ajallaan, mutta vaalikauden päättyessä edustajien puheet ja teot eivät ylitä minkäänlaista uutiskynnystä.

Poliitikoista yllättäjiksi

yltävät vain muutamat. Heitä,

jotka pystyvät tuomaan poliittiseen keskusteluun jotain, mitä muut eivät aiemmin ole tehneet. Omaperäisen jutun kehittely vaatii tietysti osaamista, kokemusta, mutta ajantaju lienee viime kädessä

tärkein taito. On osattava

toimia silloin, kun aika vaatii.

Miksi juuri pääministeri

päätti toimia kuten toimi?

Kotimaan sisäpolitiikassa huomion siirtäminen yhdestä

asiasta toiseen ei helposti

onnistu. PR-temppu ei muuta tosiasioita miksikään: Sipilän

hallitus on edelleen rajusti

koulutuksesta ja sosiaalietuuksista leikkaava.

Pääministerille eleellä keskusta ainakin pystyy erottumaan pakolaiskriisin hoidossa

muista hallituspuolueista – erityisesti perussuomalaisista. Suomalaisten kyynisyydestä huolimatta Sipilän kodinjakopäätös on herättänyt niin

paljon positiivista henkeä yli puoluerajojen, ettei vastaavaa ole vähään aikaan Suomessa nähty.

Politiikan julkisuudella on toinen puoli. Teot voivat johtaa myös poliitikon harhapolulle, josta ei ole paluuta varsinkaan sosiaalisen median aikakaudella. Kerta toisensa jälkeen jotkut kansanedustajat joutuvat tähän tilanteeseen.

Esimerkkiä ei tarvitse pitkään muistella. Perussuomalaiset on saanut paljon ikävää julkisuutta kansanedustaja

Olli Immosen vuoksi. Hän kohautti heinäkuussa Facebook-päivityksellään, jossa hän uhosi taistelulla monikulttuurisuutta vastaan.

Immos-soppa on johtanut

yllättäviin toimiin perussuomalaisten sisällä. Kansanedustajan teoilla ei ollut juuri

minkäänlaista vaikutusta

puolueen sisällä. Tapaus

jätettiin some-kansan riepoteltavaksi ja muhimaan

puolueen sisälle useiksi viikoiksi. Immosen teko sivalsi perussuomalaisiin märkivän haavan, jonka parantamiseen ei puolueessa ole vakavasti ryhdytty.

Joku sentään haluaisi

itsensä kohusta muistettavan.

Perussuomalaisten työmies Matti Putkonen suivaantui tunkkaisella tavalla Immos-

kohun synnyttämästä keskustelusta. Putkonen laati

Tuumaustunnilleen listan henkilöistä, poliitikoista ja toimittajista, jotka ovat ikävillä mielipiteillään ottaneet kohteeksi perussuomalaisen puolueen Immos-kohun

aikana.

Absurdista reaktiosta

huolimatta Putkonen kirjautti

itsensä listojen historiaan, joukon jatkoksi Tiitisen, Liisan

ja Lipposen listojen perään. Putkosenkin tapa toimia osoitti, että poliitikot tarvitsevat jatkuvasti julkisuutta.

Mutta miten julkisuutta hankkii, on tyylikysymys,

eikä siitä pidä tinkiä.

Avaa artikkelin PDF