Toimittajalta Pessimismi ei kannata
Pääministeri Juha Sipilä
on korostanut pessimistisen elämänasenteen myönteisiä puolia. Kansakunnalle on iskostettu, että pessimisti ei pety.
Eri asia on, kuinka hyvin tuo asenne sopii sitkeään taantumaan juuttuneelle maalle. Talouden pyöriin kaivataan vauhtia, mutta onnistuuko se hallituksen tarjoamalla hevoskuurilla?
Sipilän harmiksi talous ei nouse kasvu-uralle pelkillä insinööritempuilla. Ne saattavat
luoda edellytykset kasvun käynnistymiselle, mutta lopputulos on kiinni mielialoista.
Kuvaan kuuluu, että ennustukset toteuttavat itsensä. Siksi
pessimismi ei kannata. Sen
sijaan hallituksen kannattaa maalailla myönteisiä odotuksia ja tarjoilla porkkanoita, jos se vain suinkin on mahdollista.
Kilpailukyvyn rapautuminen
on silti karu tosiasia. Pienelle, vientivetoiselle taloudelle kyse
on elämästä ja kuolemasta. Siihen hallitus hakee voitonkaavaa yhteiskuntasopimuksesta.
Keinovalikoimasta eniten vastustusta on herättänyt työajan pidennys. Sipilä ei näe siinä ongelmia. Hänen logiikkansa mukaan työ luo uutta työtä.
Siltä osin pääministeri onkin yllättäen optimisti. Pessimisti
pelkäisi, että työajan pidentäminen kääntyy itseään vastaan. Että se vähentää työntekijöiden tarvetta ja toisaalta näännyttää niitä, joilla töitä on.
Yhteys työajan pidentämisen ja kaivatun tehokkuuden välillä
on kyseenalainen. Oikeasti kytkös saattaa toimia toisinpäin, eli työajan lyhentäminen lisäisi tehoja.
Työajan pidentämisessä kyse on palkkojen alentamisesta.
Varsinainen ongelma piilottelee muualla. Budjettivajeet eivät ratkea työllisten työaikaa pidentämällä ja eläkeikää
nostamalla.
Eläkeiän noston järjettömyys näkyy yhtiöiden omissa toimissa. Ne ovat olleet hyvin kärkkäitä potkimaan pellolle
kaikki yli 50-vuotiaat työntekijänsä.
Siinä ne ovat tietenkin lyhytnäköisiä. Silti on aivan turha toivoa, että yritykset alkaisivat jatkossa palkata yli 60-vuotiaita
työttömiä, vaikka heillä olisi vielä vuosia viralliseen eläkeikään.
Yhteiskunnan kannalta ja kasvun käynnistämiseksi ensisijaista olisi työvoiman määrän kasvattaminen. Nykyisten
töiden jakaminen entistä
useammalle tuskin onnistuu,
joten talouskasvua pitäisi suunnata vanhojen sijaan
nuoriin. Heidät pitäisi kytkeä nykyistä nopeammin kiinni työelämään.
Nykyään osa nuorista tippuu sosiaaliturvan puolelle jo ennen ensimmäistä työpaikkaa. Työhaluisilla nuorillakin työpaikat ja jopa harjoittelupaikat ovat tiukassa.
Etenkin pienillä yrityksillä on korkea kynnys palkata
nuoria ja kokemattomia työntekijöitä. Kalliilla koneella on tehtävä tulosta joka tunti.
Jos työuria halutaan pidentää, liipaisimelle pitää nostaa
myös koulutus. Lukio on
monelle turha ja ammatilliset opinnot vastaavasti liian löysiä, sillä ne etenevät hitaimpien ehdoilla.
Suuri osa ammattitutkinnoista onnistuisi puolta vuotta
tai jopa vuotta nykyistä
lyhyemmässä ajassa. Ainakin siihen pitäisi antaa mahdollisuus niille, jotka siihen
pystyvät.
Opinnoissa painoa pitäisi siirtää oppisopimuskoulutukseen ja työssäoppimiseen. Se toisi sekä tehoja että kaivattuja säästöjä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
