KIRJA Samppanjahäät vai keittoa soppatykistä?

Häitä on yhtä monenlaisia kuin on hääparejakin. Siinä missä toiset kestittävät kahtasataa vierasta seuraintalolla, toiset livahtavat maistraattiin ja kahden kesken ravintolaan syömään.

Entisajan häissä tarjoilulla on osoitettu talon vaurautta muille kyläläisille. Nykyisin kukaan vieraista tuskin tekaisee pilkkalaulua, jos tarjoilut ovat olleet niukat. Kukin pari juhlii oman rahatilanteensa ja mieltymystensä mukaisesti.

Nykyaikaistettuihin kylähäihin vedettäisiin paikalle soppatykki ja pontikkasammio. Kolmen päivän ajan pelimannit soittaisivat musiikkia satojen vieraiden iloksi. Näin tehtiin vielä viime vuosisadan alkupuolella. Hääkeittona tarjottiin yleensä hernekeittoa.

Nykyään ruokaa tarjotaan useimmiten noutopöydästä. Tapa yleistyi viime vuosisadan alussa. Seisova pöytä oli maalaishäiden tapa tarjota vieraille monen ruokalajin illallinen.

Ylellisiä samppanjahäitä puolestaan järjestettiin jo 1600-luvulla, jolloin tarjolla oli kuplivaa juomaa, karkkeja ja leivonnaisia. Valtio yritti suitsia mässäilyä ja suureellisia pitoja. Nykyhäihin samppanjahäiden perinne on siirtynyt alkumaljan ja hääkarkkien muodossa.

Tiina-Emilia Kaunisto ja Erika Voutilainen ovat keränneet yksiin kansiin häihin liittyviä perinteitä ja vinkkejä juhlan suunnitteluun.

Siksi tahdot – Hääkirja vastaa muun muassa kysymyksiin: Miksi morsian saatetaan alttarille ja mitä avioliitto merkitsee juridisesti?

Oma osionsa on pyhitetty häästressille, johon moni morsiuspari sortuu. Ramppikuumeen iskiessä kirjoittajat kehottavat muistamaan, ettei kyseessä ole esiintyminen, vaan kahden ihmisen välinen intiimi seremonia.

Kirjaa kuvittavat vanhat, viehättävät kuvat ja humoristiset piirrokset.

KATJA KOLJONEN

Tiina-Emilia Kaunisto,

Erika Voutilainen:

Siksi tahdot – Hääkirja.

272 sivua. Teos 2012.

Avaa artikkelin PDF