Suomalaisten vedenkulutusrasittaa kuivia maita
Suomalainen käyttää joka päivä 150 litraa talousvettä. Välillinen veden kulutus on kuitenkin monin verroin suurempi, lähes 4 000 litraa vuorokaudessa. Yllättäen lähes puolet vesimäärästä kuluu ulkomailla.
Vesijalanjälkeen on laskettu mukaan kaikki vesi, joka tarvitaan kuluttajan syömän ruuan ja käyttämien tavaroiden tuottamiseen.
Arviot on julkaistu ympäristöjärjestö WWF:n vesijalanjälki -raportissa.
Suomalaisten kulutustottu
mukset rasittavat vesipulasta kärsiviä alueita Etelä-Aasiassa ja Etelä-Euroopassa. Tuotteita tuodaan muun muassa Induksen valuma-alueelta Intiasta, Pakistanista, Afganistanista, Nepalista ja Kiinasta. Niillä alueilla vettä kuluu erityisesti puuvillan, riisin ja sokeriruo’on viljelyyn. Toinen merkittävä tuotantoalue on Ganges-joki Aasiassa.
”Induksella kärsitään vakavasta vesipulasta kahdeksan kuukautta vuodessa, Gangesilla viitenä kuukautena. Näiden kahden joen merkitys miljardikansoille on valtava. Me vesirikkaat suomalaiset olemme kulutuksemme kautta kilpailemassa näistä niukoista vesivaroista”, sanoo WWF Suomen ekologinen jalanjälki -ohjelman päällikkö Jussi Nikula.
Esimerkki löytyy myös Euroopasta. Espanjassa ainakin neljän suomalaisia ruokkivan joen valuma-alueella on pulaa vedestä 3–6 kuukautena vuodessa. Sieltä tuodaan muun muassa oliiveja, viinirypäleitä ja maissia.
Kaiken kaikkiaan suomalaisten vesijalanjäljestä 82 prosenttia muodostuu maataloustuotteista. Suurimpia vesisyöppöjä ovat lihan ja maidon tuotanto. Myös kahvi ja kaakao paisuttavat vesijalanjälkeä.
Suomessa kuitenkin riittää vettä, joten järkevää on suosia kotimaisia tuotteita.
”Sian ja broilerinrehua tuodaan paljon ulkomailta, joten niiden todellista vesijalanjälkeä on vaikea arvioida”, Nikula huomauttaa.
Sen sijaan helpompaa on korvata ulkomainen riisi kotimaisella ohralla tai perunalla, jonka vesijalanjälki on maltillinen.
Toisaalta Nikula ei kehota yksisilmäisesti boikotoimaan ulkomaisia tuotteita, koska ongelmat kuivuudesta kärsivillä alueilla pitäisi ratkaista. Se onnistuu parhaiten vaikuttamalla valuma-alueilla toimiviin yrityksiin ja vesialueiden hallintaan.
Nikula huomauttaa, ettei tuotteiden vesijalanjälkiä voi verrata sellaisenaan.
”Litramäärän lisäksi on tärkeää tietää, missä se on tuotettu ja minkälainen vesitilanne alueella on.”
Esimerkiksi Intiassa 175 miljoonan ihmisen ruuantuotanto on riippuvaista pohjaveden ylipumppauksesta, joka ei voi jatkua loputtomiin.
Nikula painottaa, ettei kampanjalla ole tarkoitus syyllistää kuluttajia, vaan valistaa.
”Ruuantuotannolla on väistämättä ympäristövaikutuksia, mutta kaikkien on silti syötävä. Ruuasta saa edelleen nauttia.”
Kuluttajille tarjoutuu oiva mahdollisuus perehtyä ravintolaruuan vesijalanjälkeen Café Kiasmassa, jossa ruokalistasta selviää kuhunkin annokseen kulunut vesimäärä ja alkuperä.
WWF on tuottanut vesijalanjälkitiedot yhdessä Aalto-yliopiston kanssa.
KATJA KOLJONEN
Wonderwater Café Kiasmassa
Helsingissä 22.5.–16.9. Lisätiedot www.wonderwater.fi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
