Karvainen dosentti karauttaa kaupunkiin
”Nyt on hieno aika olla hevosen kanssa. Suhdetta ei enää varjosta riippuvaisuus”, kertoo Yli-Vakkuri Koneen säätiön rahoittamasta Hevoslinja-projektista. Ville-Petteri Määttä Kuva: Viestilehtien arkistoESPOO (mt)
Ratsastuskoulun pihamaalla käyskentelee kookas suomenhevonen ohjaksissaan performanssitaiteilija Eero Yli-Vakkuri.
Hevosen haju ja teinityttöjen läsnäolo ei haittaa Yli-Vakkuria. Hänen mielestään naiset pitävät yllä tärkeää kulttuuriperinnettä.
”Hevonen kuuluu kulttuuriympäristöömme. Suomessa ei ole yhtään sellaista kaupunkia, jota ei olisi rakennettu niiden avulla.”
Ratsastamaan opetteleva performanssitaiteilija tahtoo herättää vanhan ratsastusperinteen henkiin taiteen keinoin.
”Hevoset saattavat pyöriä tallin ympärillä muutaman kilometrin alueella, vaikka ne ovat energiatehokkaita kulkuvälineitä. Se on turhaa rajoittamista.”
Keski-Euroopassa on jo hypätty lapsenkengistä hevosenkenkiin. Saksassa on verkkopalvelu, josta voi katsoa ratsastusreittejä vaikka Berliinistä Pariisiin.
”Laskelma ottaa huomioon myös hevosen kunnon”, Yli-Vakkuri kertoo.
Aiemmin taiteilijanurallaan Yli-Vakkuri on esimerkiksi kävellyt graniittipaadella edestakaisin 30 kilometriä päivässä.
Teoksen nimi oli ”2 500 km avaruudessa”. Matkaa kuvattiin internetissä päivittyvällä Marsin kartalla.
Hevoslinjan toteutus alkoi, kun Koneen säätiö myönsi Yli-Vakkurille ja seppä Jesse Sipolalle 30 000 euron taiteilija-apurahan.
Hevoslinjassa Yli-Vakkurin ja Sipolan kanssa ratsastavat myös Pietari Kylmälä ja Hanna Karppinen. Heillä on ratsunaan mustankirjava Lare-ruuna.
Ryhmä kulkee Helsingistä Turkuun ja takaisin. Reitti mukailee mahdollisimman paljon legendaarista ratsastusreittiä, Vanhaa Rantatietä eli Kuninkaantietä.
Eikö summalla olisi jo päässyt Ouluun saakka?
”Rahat käytetään pitkin vuotta. Perehdymme hevoskulttuuriin perusteellisesti”, Yli-Vakkuri tähdentää.
Ensi alkuun oli tarkoitus vuokrata tai lainata hevonen matkantekoa varten. Reissu kuitenkin lähestyi, eikä sopivaa hevosta ollut näköpiirissä.
Sitten löytyi Toivottu Poika. Raskas ja vireä ravisukuinen suomenhevonen, jolle riittävän isot suitsetkin piti tehdä itse.
”Toivotulla Pojalla on opettajan rooli”, Yli-Vakkuri kuvailee hanketta varten ostetun hevosen tehtävää.
Sillä on myös opettajan arvonimi, sillä akateemikko Outi Heiskanen myönsi Pojalle dosentuurin Bellinin akatemiaan.
”Olemme tarjonneet sitä akatemioille opetustehtäviin, jotta se voisi jatkaa työssään kesän jälkeen.”
Tuore dosentti on opettanut Yli-Vakkurille, että hevonen voi olla myös maltiton. Kun Poikaa satuloidaan, se hyörii ja touhuaa. Laukkaaminen sillä on vielä vähän pelottavaa.
”Ratsastettuani tuntihevosilla oli yllättävä kokemus saada alle hevonen, joka ei ole laitostunut.”
Matkan määränpäänä on Turun New Performance -festivaali. Siellä Hevoslinja sulautuu muiden performanssien joukkoon. Paikalla on uusiseelantilainen Mark Harvey, joka esityksessään Venetsian Biennaalissa väitteli ilmastopolitiikasta painimalla yleisön jäsenten kanssa.
Läsnä on myös Koneen säätiön rahoittama White on White -ryhmä. Saksassa järjestetyssä esityksessä kymmenen valkoista miestä yrittivät nauttia siitä, että he ovat valkoisia.
Jos mahdollista, Turusta palataan hevoskärryillä, jotka Sipola on tuunannut fiatin raadosta. Sitä tosin täytyy vielä testata.
Yli-Vakkuri on tarkkana, ettei taiteen takia oteta turhia riskejä. Koko matkan passissa on kengittäjä ja lähimmässä kaupungissa hevosenkuljetusauto.
”Henkilökuntaa on kuin avaruuslennolla.”
Ensimmäinen etappi Hevoslinjasta ratsastettiin jo viime viikonloppuna. Virallinen lähtö on elokuun 11.päivä Kirkkonummelta Pippurin tallista.
Yli-Vakkuri uskoo, että ehtyvällä raakaöljyllä käyvässä maailmassa kauramoottori voi olla tulevaisuutta.
”Tämä on protesti-dystopia, jokainen kauppareissu hevosella on tärkeä askel. Tavoitteemme on, että vuonna 2015 työmatkat hevosella ovat verovähennyskelpoisia.”
TUULIKKI VIILO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
