Koneyrittäjillä riittää töitä
Viime vuonna metsistä korjattiin tukkia ja kuitupuuta kaikkien aikojen kolmanneksi suurin määrä. Sen lisäksi energiapuun korjuu on koko ajan viime vuotta lukuun ottamatta kasvanut, mikä on pitänyt korjuuketjut käynnissä.
”Koneyrittäjillä on paljon töitä ja kustannusten nousuvauhtikin on taittunut. Silti yritykset eivät tee kovin hyvää tulosta. Hintavääntö taksoista on kovaa”, kertoo varatoimitusjohtaja Simo Jaakkola Koneyrittäjien liitosta.
Jaakkolan mukaan yritysten nettotulos pyörii parissa prosentissa. Keskimääräinen liikevoittoprosentti on viiden tuntumassa.
”Selvää on, että kaikki yritykset eivät osaa tehdä positiivista tulosta. Yrittäjissä on aina niitä, jotka eivät jostain syystä menesty. Tällä hetkellä nollan alle jää silti liikaa yrityksiä.”
Koneyrittäjien liiton tavoitteena on liikevoittoprosentin nostaminen kymmeneen. Sillä tasolla yritykset olivat kymmenen vuotta sitten. Se on yleisestikin hyväksytty hyvä taso.
”Osittain on menty kokonaismarkkinan mukana. Myös metsäyhtiöiden tulokset ovat heikentyneet.”
Isojen puunkorjuukokonaisuuksien urakointi on yleistynyt viime vuosina. Silti tyypillinen koneyritys toimii edelleen yhdellä tai kahdella koneketjulla ja noin puolen miljoonan euron liikevaihdolla. Lähes puolet yrityksistä työllistää korkeintaan kolme henkilöä.
Entistä useammin pienetkin yritykset ovat osa laajempaa verkostoa. Verkostoon voi kuulua esimerkiksi 5–10 yritystä. Kasvuhakuisilla koneyrityksillä saattaa olla käytössä 10–15 omaa koneketjua.
Osa suurista yrityksistä käyttää alihankkijoita omien koneketjujen lisäksi. Monet pienet yritykset tekevät töitä esimerkiksi metsänhoitoyhdistyksille ja paikallisille sahoille.
”Yrittäjän rooli kasvaa jatkossa. Kehitys vie entistä kokonaisvaltaisemman palvelun suuntaan”, Jaakkola arvioi.
Jaakkolan mukaan yhden koneketjun omistavan yrittäjän ei tarvitse hallita kaikkea, vaan omaan ydinosaamiseen keskittymiselläkin pärjää. Silloin yrittäjän kannattaa etsiä kumppaneita verkostosta tai pääurakoitsijoista, jotka pitävät kokonaisuuden kasassa.
Urakoiden monipuolistuessa ja urakkakoon kasvaessa sopimusriskit lisääntyvät. Osa yrityksistä on myynyt ydinosaamisensa ulkopuolelle meneviä urakoita liian halvalla tai ei ole osannut resursoida tekemistä oikein.
”Keskustelussa on vilahdellut kokonaisurakointi, jossa yksi ja sama yritys ostaa puut ja toimittaa ne tehtaan portille. Siihen ei kuitenkaan siirrytä sormia napsauttamalla. Pikemmin se voi olla yksi vaihtoehto muiden joukossa. Asiaan vaikuttaa merkittävästi puun toimituspisteiden määrä ja puun kuljetussuunnat.”
Metsänhoitoyhdistyslain muutos saattaa nopeuttaa kehitystä kokonaisurakoinnin suuntaan. Jos yritykset ostavat yhdistysten korjuupalvelulta puut tehtaalle toimitettuina, se avaa vähitellen ovia muillekin yrittäjille.
”Yksi tervetullut kehitysaskel on tiedonsiirron ja tietojärjestelmien standardisoinnin kehitys. Jatkossa yrittäjä voi seurata samalla järjestelmällä Metsähallituksen, Metsä Groupin ja Stora Enson puunkorjuutilauksia ja niiden toteutumista. Moniasiakkuudesta on hyötyä esimerkiksi töiden järjestelyssä ja koneiden käytössä.”
Koneyrityksen omistajista on edelleen paljon niitä, jotka ovat hankkineet oppinsa käytännön töistä. Sen sijaan yritysten jatkajilla on usein vähintään metsäkonekoulu käytynä ja osalla on opistotasoistakin koulutusta.
”Kirjalliset työt ja johtaminen lisääntyvät yrityksen koon kasvaessa. Investoinnit ja koneiden käytön kannattavuus vaativat laskentaa ja seurantaa.”
Siinä missä varsinainen koneyrittäminen on pysynyt miesten työnä, kirjanpito, laskenta ja rahaliikenne sekä talouden seuranta saattavat olla yrittäjän vaimon käsissä. Sillä on monessa yrityksessä oleellinen vaikutus lopputulokseen.
Kovat hakkuut ovat rohkaisseet yrittäjiä investoimaan kalustoon ja palkkaamaan lisää työntekijöitä. Viimeksi kuluneen vuoden aikana noin kaksi viidestä koneyrityksestä on palkannut uusia työntekijöitä.
Koneyrittäjien liitolla ja koneyrittäjillä on huoli kuljettajien riittävyydestä. Siihen yrittäjät voivat itsekin vaikuttaa.
”Työn sisältö ja sitä kautta imago pitää rakentaa sellaiseksi, että se houkuttelee nuoria alalle. Siksi esimerkiksi työharjoittelut ja työssäoppiminen kannattaa rakentaa huolella. Ne antavat kuvan sekä yrittäjästä että alalla työskentelystä.”
Jaakkolan mukaan nuoria riittää alalle, kun palkka on muihin maaseudun ammatteihin nähden kilpailukykyinen ja lisäksi työajat ja työrytmi sekä töiden jatkuvuus ja ympärivuotisuus vastaavat toiveita. Haastetta kilpailukyvyn ylläpidossa riittää.
JARMO PALOKALLIO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
