Tanskalaistila vaihtoi possut joulukuusiin ja turisteihin
Vamdrup, Tanska (MT)
Tanskalaisten Nina ja Paul Krabbe Friisin sikalassa röhki ennen 700 porsasta, mutta nyt siellä tuhisee tyytyväisiä turisteja.
Sikalan olkivarasto muutettiin kymmenisen vuotta sitten aamiaismajoitukseksi, ja alakerran karsinaosastosta tehtiin päiväkoti.
”Kyllä maatalouden olisi voinut yhdistää tilan ulkopuolella työskentelyyn, mutta siinä vaiheessa piti uudistaa ruokintalaitteita. Se olisi tarkoittanut isoja investointeja ja se taas laajennusta. Lupaa ei olisi välttämättä edes saanut kasvavien hajuhaittojen vuosi.”
Naapureissa kahdella puolella röhkii yhä sikoja, mutta Poulia ei ole kaduttanut tuotannosta luopuminen, joka tapahtui sukupolvenvaihdoksen aikaan vuonna 2003.
”Isä on kannustanut minua kaikissa ideoissani, ja nyt Venäjä on tehnyt sikatilojen tilanteesta hyvin vaikean.”
Enghoegårdin maatilalla yöpyy vuodessa 1 500 vierasta pitkin Eurooppaa ja Aasiaa, sillä se sijaitsee keskeisellä paikalla Jyllannissa. Joukossa on keikkatyöläisiä Saksasta, missä minimituntipalkka maatalouden tai rakennusalan kausityöläiselle on 10 ja Tanskassa 20 euroa. Tanskassa voi keikkailla puoli vuotta kerrallaan, minkä jälkeen on muutettava muualle.
Entisessä sikalassa toimiva päiväkoti on yksityinen. Hoitohinta on sama kuin julkisella puolella. Täällä on tarjolla maalaisidylliä kaupunkilaislapsille: marsuja, kanoja, kaneja ja lampaita.
Itse tila on perustettu jo vuonna 1765. Poulin isä aloitti sikatalouden sivussa joulukuusten viljelyn jo 37 vuotta sitten. Nyt 30 hehtaarilla entisiä viljapeltoja kasvaa 200 000 joulukuusta. Se onkin lupaavin tulonlähde tulevaisuudessa.
Tavoitteena on 12 000 kuusen vuosimyynti, jolloin luokanopettajana työskentelevä Nina voisi jättää päivätyönsä. Muutama tuhat puuttuu vielä.
Kuusien lajike on gruusialainen Ambrolauri, joka on kasvatettu siemenistä taimiksi Tanskassa.
”Sen kylmänkestävyys myöhäisissä kevätpakkasissa ei ole paras mahdollinen, joten tutkimme tanskalaisten kuusensiementen soveltuvuutta tuotantoon. Sellaisen, jolla olisi myöhäisempi kasvuunlähtö.”
Pakkasen ohella kasvustojen vitsauksia ovat linnut, jotka istuvat latvat pilalle, sekä neulasia tuhoavat kirvat, joille yksi torjuntaruiskutus ei tänä vuonna riittänyt.
Myös liikakasvu uhkaa. Pienenkin kuusen latva saattaa venähtää metrin kesä–elokuun aikana. Siksi Poul kuusine työntekijöineen kiertää levittämässä rullaavilla pihdeillä 20-senttisiin latvoihin kemikaalia, jotta vuosikasvu tyssäisi 40 senttimetriin. Sivuoksia napsitaan saksilla kaunismuotoisten kuusten saamiseksi.
Ensimmäiset kuuset kaadetaan kuusivuotiaina ja koko pelto viimeistään 10-vuotiaana.
Poul myy kuusistaan pari sataa paikallisesti ja loput 10 000 välittäjälle, joka kauppaa ne muun muassa Saksaan, Ranskaan, Britanniaan, Puolaan ja Unkariin.
”Suomeen näitä ei minun tietääkseni mene.”
Poul saa kuusesta keskimäärin 90 kruunua eli vajaat 12 euroa, mutta välillä vain kolmanneksen siitä. Torilla kuusi maksaa 150 kruunua eli 20 euroa.
Tanska vie kaikkiaan 10 miljoonaa joulukuusta. Kuusenkasvattajia on tuhatkunta.
Myös viljaa viljellään vielä 50 hehtaarilla.
”Viljan viljely ei ole ollut kovin kannattavaa. Toisaalta kuusibisnekseenkin liittyy riskejä ja näiden kasvaminen vie aikaa”, Poul puntaroi.
”Se tässä vain ihmetyttää, että kaikki bisnes on nykyään luonnon käsittelyä: viljalla pitää olla tietty koko ja proteiinipitoisuus ja joulukuusten pitää kasvaa samaa tahtia, samannäköisiksi ja niissä pitää olla yhtä monta oksaa. Luontoa standardoidaan eikä sille itselleen ole enää tilaa. Se ei ole mielestäni enää kivaa.”
Myös kuluttajien vaatimukset kummastuttavat.
”Halutaan luomua, biodynaamista ja vaikka mitä, eikä viljelijä saisi käyttää lannoitteita tai kasvinsuojeluaineita. Viljelijän tulotasosta tulee näin hyvin epävarma. Vielä sukupolvi sitten jokaisella tanskalaisella oli sukulaisia tai joku tuttu maalla, mutta ei enää. Kosketus elinkeinon todellisuuteen on kadonnut.”
Eija Mansikkamäki
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
