Mehiläispesä surisee läpi talven
Kirkkonummi (MT)
Tarhatut mehiläiset eivät selviä talvesta ilman ihmisen apua, koska ihminen kerää niiden ravinnokseen keräämän hunajan pois.
”Valmistautuminen alkaa jo heinäkuussa hunajan pääsadon valmistuttua”, kertoo kirkkonummelainen mehiläistarhaaja Janne Leimi.
Mehiläisille annetaan sokerilientä, jotta ne jaksavat ennen kuolemaansa hoitaa uuden toukkasukupolven talvimehiläisiksi saakka. Ne eivät ole raskaan medenkeruukauden väsyttämiä. Sokeriliemen ja siitepölyn turvin ne voimistuvat entisestään.
Mehiläiset myös varastoivat sokerilientä kennoihin, jotka ne sinetöivät vahakerroksella hunajan tapaan.
”Yhtä pesää kohti kuluu noin 20 kiloa tavallista sokeria, joka sekoitetaan veteen”, Leimi kertoo.
Mehiläispesän asukasluku laskee talveksi 20 000–30 000:aan, kun se kesällä lähentelee 60 000:ta.
Kun päivä alkaa lyhentyä ja lämpötila laskea pakkasen puolelle, mehiläiset muodostavat pallomaisen rykelmän eli talvipallon, jonka keskellä on kuningatar.
Pallo pysyy lämpimänä mehiläisten värisyttäessä siipilihaksiaan. Ulkopinnalla lämmintä on noin 10 asetta ja sisällä 20–25 astetta. Mehiläiset vaihtavat jatkuvasti paikkaa, jotta ulkopinnalla olevat pääsevät sisälle lämpimään.
Talvipallo siirtyy talven aikana pesässä paikasta toiseen kennojen tyhjentyessä sokerista.
Hoidosta huolimatta noin kolmannes pesän mehiläisistä ei selviä kevääseen saakka, kun maaliskuun ensimmäiset lämpimät houkuttelevat mehiläiset ensimmäiselle niin kutsutulle puhdistuslennolle.
Varroapunkki on suurin mehiläistappioiden aiheuttaja, joten sen torjunnasta pitää huolehtia hyvissä ajoin ennen talven tuloa, Leimi muistuttaa
Torjunta tehdään kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen kerta on elokuussa muurahaishapolla ja toinen oksaalihapolla marras–joulukuussa viimeisten sikiöiden kuoriuduttua.
”Jos käsittelyt tehdään oikein ja huolellisesti, punkeista jopa 95 prosenttia kuolee”, Leimi kertoo.
Mehiläistarhaajalle aiheuttaa päänvaivaa toinenkin pieni tihulainen, mauriaiset eli sokerimuurahaiset. Ne tekevät muniaan varten onkaloita mehiläispesän vesikaton kannen styroksiin. Uurteita pitkin vesi pääsee valumana pesään.
Leimi torjuu muurahaisia ottamalla kesäksi pois katon ja pesän välissä olevan muovin. ”Muurahaiset eivät tunnu viihtyvän suorassa kosketuksessa pesään.”
Jokainen mehiläispesä on kiedottu kuitukankaaseen. Se ei ole eriste vaan tikkojen karkote.
”Tikoista alkoi tulla riesa muutama vuosi sitten, kun ne oppivat nokkimaan pesän seinään reiän. Syystä tai toisesta kuitukangas pitää ne loitolla.”
Karhut ovat tänä tuhonneet ainakin 350 mehiläispesää, kun
viime vuonna tuhoja oli kaiken kaikkiaan noin 150.
Kirkkonummellakaan karhu ei ole tuntematon hunajarosvo. Leimin tarhat ovat säästyneet, mutta lähimmillään mesikämmen on käynyt kahden kilometrin päässä naapuritarhalla.
”Vahinkoalueella karhuja joudutaan pitämään loitolla sähköaidalla. Se tietää lisää töitä ja kustannuksia. Lisäksi kyse on työturvallisuudesta”, Leimi huokaa.
MAJA ALA-SIURUA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
