VIERASKOLUMNI Uusi ruokaturvan aika
Istun tätä kirjoittaessani Nairobin helteessä YK:n ympäristöohjelman Unepin kokouksessa ja ajattelen suomalaisen maaseudun tulevaisuutta. Mielleyhtymä ei ole niin outo kuin ensiksi voi kuulostaa.
Kansainvälisen ympäristöpolitiikan kehitys on tärkeimpiä suomalaisen maatalouden näkymien määrittäjiä. Ruokaturvan varmistaminen ihmiskunnalle edellyttää jatkossa yhä parempaa ympäristökestävyyttä lisääntyvien haasteiden maailmassa. Se on Suomelle mahdollisuus.
Ilmastonmuutos muuttaa elinoloja merkittävällä tavalla. Varsinkin se muuttaa ruuantuotannon edellytyksiä. Tällä hetkellä 15 prosenttia maailman ruuantuotannosta on epävarmoilla, kuivuuden koettelemilla alueilla.
Maailmanpankki arvioi, että vuosisadan puolivälissä 44 prosenttia pinta-alasta on tällaisilla alueilla, jos ilmastonmuutosta ei pystytä rajoittamaan nykyistä enemmän.
Tällä hetkellä olemme matkalla kohti neljä astetta lämpimämpää maailmaa. Ilmastonmuutoksen rajoittaminen tavoitteen mukaisesti alle kahteen asteeseen edellyttää merkittäviä lisätoimia koko maailmantaloudelta.
Muutkin planeetan rajat ovat tulossa vastaan. Makean veden niukkuus tai typen ja fosforin kuormitus ovat nousemassa kestämättömälle tasolle.
Meidän on sovitettava tuotantomme ja kulutuksemme näiden rajojen sisään. Se tarkoittaa kansainvälistä ympäristösääntelyä ja fiksumpia ratkaisuja.
Tämä siksi, että muutoin muutos ei olisi hallittavissa ja hinnat karkaisivat pilviin. Talousjärjestelmä olisi romahduksen partaalla.
Tätä epämiellyttävää totuutta ei voi kiertää. Mutta siihen voi keksiä ratkaisuja, jotka parantavat valmiuksiamme menestyä muuttuvassa maailmassa. Edessä on uusi ruokaturvan aika. Se on suomalaiselle maataloudelle ja alan osaamiselle tilaisuus näytellä suurempaa roolia kuin koskaan aikaisemmin.
Ruuantuotannossa korostuu yhä enemmän resurssien tehokas käyttö. Suomessa on paljon osaamista ravinteita kierrättävästä maataloudesta, jonka ratkaisuilla voidaan parantaa maatalouden kannattavuutta ja vähentää ympäristöpäästöjä.
Matalaan hiilijalanjälkeen perustuvat tuotteet tarjoavat merkittäviä vientimahdollisuuksia niin puhtaan ruuan tuotannolle kuin ympäristöteknologialle, kuten esimerkiksi Raision tuotekehitys jo nyt osoittaa.
Tukijärjestelmien on kannustettava resurssitehokkaaseen maatalouteen. Hallituksen tulevassa biotalousstrategiassa on painotettava biotalouden innovaatiorahoitusta niin tutkimukseen kuin ratkaisujen käyttöönottoon maaseudulla.
Kuluttajien oikeus tietää tuotteen alkuperä, ympäristövaikutukset ja tuotantoketju on myös tapa parantaa puhtaan maatalouden kilpailukykyä.
Viimeaikaiset ruokaskandaalit korostavat sitä, että alkuperämerkintöjä on parannettava. Tämä auttaa kotimaista ruuantuotantoa ja parantaa alkutuottajien asemaa –
hyvästä kannattaa maksaa. Julkisissa hankinnoissa on suosittava lähi- ja luomuruokaa.
Maatalous vuonna 2050 tulee olemaan erilaista kuin nyt. Mutta lähtemällä ajoissa tähän työhön voimme varmistaa, että teemme suomalaisesta maaseudusta vuoden 2050 menestystarinan. Valinta on meidän.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
