Häkkilukioiden sijaan yksilöllistä opetusta

Kesäkauden aloittava perinteikäs suvivirsi on jälleen riemukkaasti laulettu kouluissa eri puolilla Suomea. Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiurulla on työn alla suuri lukiouudistus, mikä muuttaa monen nuoren ja opettajienkin tulevaisuuden. Asiasta on tihkunut huolestuttavan vähän tietoa, mutta huhut 500 oppilaan jättilukioista kuulostavat hurjilta. Jos uudistuksen tavoite on tuloksellisuus, niin millä sitä mitataan ja kuka määrittelee kriteerit? Missä ovat näytöt suurten lukioiden tehokkuudesta?

Kotikunnassani toimii runsaan sadan oppilaan lukio, missä opiskelijat ovat toistuvasti onnistuneet loistavasti ylioppilaskirjoituksissa.

Huonommillakin todistuksilla Säkylän seudun lukioon tulleista leivotaan hyviä ja erinomaisia ylioppilaita. Säkylässä opettajat tuntevat oppilaansa ja heidän vahvuutensa ja heikkoutensa.

Pienessä lukiossa opettajalla on aikaa keskustella ja nuoren on helppo saada apua, jos opiskelussa tulee vaikea kohta eteen. Lukion pienuudesta huolimatta kurssitarjonta on monipuolista kun nopean sähköisen tiedonvälityksen aikakaudella kursseja voidaan suorittaa etäopiskeluna ja yhteistyössä muiden lukioiden kanssa.

Suuressa lukiossa opettajalla ei ole mahdollisuutta oppia edes kaikkien nuorten nimiä, saati tunnistaa opiskeluvaikeuksia. Nuori putoaa silloin nopeasti paljon puhutun ”turvaverkon” läpi, eikä kukaan edes huomaa, jos joku lopettaa koulun käynnin kesken opiskeluvaikeuksien tähden.

Valtakunnan päättäjät puhuvat juhlapuheissa hyvien käytäntöjen levittämisestä, mutta käytännössä niitä ei selvitetä ollenkaan.

Suurlukioita ajetaan kuin kuntien pakkoliitoksia: tavoitteena suuri koko todellisista tuloksista tai opettajien jaksamisesta välittämättä.

Väitän myös, että tasapäistävät suurlukiot tulevat romuttamaan Suomen tulokset kansainvälisissä vertailuissa.

Nuoret tulevaisuuden toivomme ansaitsevat yksilöllistä ja oikein kohdennettua opetusta häkkilukioiden sijaan.

Satu Tietari

valtuuston puheenjohtaja

Säkylä

Avaa artikkelin PDF