Asuntojen arvoissakytee iso pommi

Suomalaisten tärkein varallisuus on pitkään ollut oma asunto. Keskittämiskehityksen seurauksena tämä varallisuus on joillakin alueilla huvennut lähes olemattomiin.

Käynnissä on asuntovarallisuuden isojako, joka jakaa kansan köyhiin ja rikkaisiin asunnon sijaintipaikan mukaan (Talouselämä 14.3.).

Asunnon arvon alentuminen ei koske pelkästään haja-asutusalueilla sijaitsevia omakotitaloja, vaan sama kehitys koskee myös rakennemuutoksen kouriin joutuneiden alueiden asuntoja kaupungeissa. Vastaavasti kasvukeskuksissa asuntojen hinnat ovat karanneet käsistä.

Kansanedustaja Osmo Soininvaara (vihr.) toteaa Talouselämän haastattelussa, että

asunto-omaisuuden kaksijakoinen arvonkehitys on katastrofi yksittäisen perheen lisäksi myös koko yhteiskunnalle. Soininvaaran mielestä ihmiset eivät ole ymmärtäneet, kuinka suurta pommia tässä asiassa ollaan tekemässä.

Asuntojen arvon alentuminen on jo johtanut siihen, ettei osassa maata omakotitalolla ole enää vakuusarvoa.

Vaikka omaan kotiin liittyy muitakin kuin teoreettinen jälleenmyyntiarvo, vaikuttaa asunnon rahallinen arvo moneen muuhunkin asiaan. Yhteiskunta on asettanut omakotiasujille paljon velvoitteita, joiden täyttäminen voi maksaa enemmän kuin asunnon hinta.

Edellisellä vaalikaudella nousi kova kohu haja-asutusalueiden jätevesiasetuksesta. Kohun seurauksena eduskunta muutti asetusta vuonna 2011. Lievennyksistä huolimatta asetus ei suinkaan ole unohtunut, vaan haja-asutusalueiden jätevesien pitää olla puhdistettuja 15.3.2016 mennessä.

Jätevesijärjestelmän rakentaminen on haja-asutusalueella asuvalle pienituloiselle ylitsepääsemätön ponnistus. Moni joutuu miettimään, kannattaako investointia tehdä, koska kustannus ylittää kiinteistön hinnan.

Asunnon hintaan vaikuttaa huomattavasti palvelujen läheisyys. Muun muassa koulujen ja kauppojen lopettaminen, terveyspalvelujen siirtyminen yhä kauemmaksi sekä postin jakelun muuttuminen ja tietoliikenneyhteyksien puuttuminen ovat omiaan pudottamaan asunnon hintaa.

Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen tavoitteena on, että vanhukset asuisivat nykyistä pidempään kotona. Vanhusten laitoshoidon vähentämisellä on tarkoitus säästää 300 miljoonaa euroa. Miten se onnistuu, jos vanhukselle ei enää ole yhteiskunnan asettamien vaatimusten takia varaa asua kotona?

Yhtenä keinona vanhusten kotiin järjestettävien hoivapalvelujen kustantamiseksi on esitetty käänteistä asuntolainaa. Mallissa vanhus myy asuntonsa, mutta jää siihen kuitenkin itse asumaan. Miten tämä malli toimii alueilla, joissa asuntojen hinta on todella alhainen tai hintaa ei ole lainkaan?

Hypoteekkiyhdistyksen toimitusjohtaja Ari Pauna muistuttaakin Talouselämän haastattelussa, että käänteinen asuntolaina on vain ja ainoastaan sellaisten kaupunkilaisten ulottuvilla, jotka asuvat kaupungeissa, joissa voi olettaa olevan toimivat asuntomarkkinat myös 10–15 vuoden kuluttua.

Asuntojen hintakehitys kertoo siitä, mihin yhteiskunnan keskittämispolitiikka johtaa.

Samaan aikaan kun merkittävä osa rakennettua infrastruktuuria jätetään rämettymään, pitää toisaalle rakentaa uutta. Kehitys kertoo myös siitä, että päätösten vaikutukset heijastuvat eri puolille maata eri tavalla.

Keskittäminen tulee kalliiksi sekä tavallisille ihmisille että koko yhteiskunnalle. Meillä ole varaa eikä mitään syytä tällaiseen kehitykseen.

Avaa artikkelin PDF