Suomi voisi selvityksen mukaan ottaa mallia työperäiseen maahanmuuttoon Uudesta-Seelannista – näin ministeri Marttinen arvioi sitä

Työministeri Matias Marttinen, työ- ja elinkeinoministeriön maahanmuuttojohtaja Sonja Hämäläinen ja työ- ja elinkeinoministeriön erityisasiantuntija Satu Salonen (oik.) kertoivat ministeriön selvityksestä työperäisen maahanmuuton malleista ja pisteytyksestä. EMMI KORHONEN / LEHTIKUVA.  

Kanadan työperäisen maahanmuuton pisteytysmalli ei todennäköisesti sopisi sellaisenaan Suomeen, kertoo työ- ja elinkeinoministeriön selvitys. Sen sijaan Uuden-Seelannin malli olisi selvityksen mukaan Suomelle kiinnostavampi vaihtoehto.

Uuden-Seelannin malli on niin sanottu kynnysmalli, joka perustuu hakijoiden kelpoisuuteen. Hakijoiden on ylitettävä ennakkoon määritelty vähimmäispistemäärä, jotta luvan voi saada. Kanadan malli taas perustuu kilpailuun, jossa vain korkeimmat pisteet saaneet kutsutaan hakemaan lupaa.

Pääministeri Petteri Orpo (kok.) on aiemmin antanut vihreää valoa Kanadan mallille. Hallituspuolueista myös ainakin RKP:stä on tuettu mallia. Perussuomalaiset ei ole kannattanut Kanadan mallia.

Työministeri Matias Marttinen (kok.) ei mediatilaisuudessa maanantaina kuitenkaan antanut tukea Uuden-Seelannin kaltaiselle kynnysmallille Suomessa. Marttinen vastasi toimittajan kysymykseen, ettei hän näe kynnysmallin olevan Suomen tulevaisuutta.

”Minun näkemykseni on se, että Suomen työperäisen maahanmuuton mallin tulee jatkossakin perustua työvoiman tarpeeseen. Kynnysmalli olisi dramaattinen muutos meidän nykyiseen malliimme”, hän sanoi.

Suomen nykyinen työperusteisen maahanmuuton malli perustuu työnantajien kysyntään eli Suomeen tuleminen vaatii aina työsuhteen tai työtarjouksen työnantajalta.

Selvitystyö työperäisen maahanmuuton malleista Suomen verrokkimaissa ja läntisessä Euroopassa käynnistettiin viime syyskuussa.

Pisteytysmalleilla yleensä arvioidaan maahan haluavien mahdollisuuksia menestyä työmarkkinoilla. Pisteitä voi saada esimerkiksi kielitaidosta, koulutuksesta, työkokemuksesta tai yhteyksistä kyseiseen maahan.

Työ- ja elinkeinoministeriön selvityksessä pääedellytyksenä pisteiden saamiselle voisi olla esimerkiksi aiempi asumishistoria Suomessa. Lisäksi pisteytettäviin elementteihin voisivat lukeutua muun muassa ammattiala ja koulutustausta sekä yhden kotimaisen kielen taito tai kompensaatiokielenä englanti.

Selvityksessä kynnysmallin nähdään olevan hallinnollisilta kustannuksiltaan huomattavasti Kanadassa käytettyä ranking-mallia edullisempi vaihtoehto. Kanadan malli vaatisi toimiakseen lisäksi laajan hakijapoolin.

Pisteytysmallien kautta hankittu työnhakulupa näyttää selvityksen mukaan kuitenkin Suomen nykytilanteen kannalta haastavalta. Jo nyt Suomessa olevilla ja vastavalmistuneilla kansainvälisten korkeakouluopiskelijoilla on vaikeuksia saada töitä.

”Työnhakulupa kääntyy nopeasti tarkoitustaan vastaan, jos tulijat eivät työllisty tai työllistyvät vain osaamistaan vastaamattomiin tehtäviin”, selvityksessä sanotaan.

Sen sijaan lisäarvoa voisi selvityksen mukaan tuottaa hyvin rajatulle joukolle suunnattu määräaikaiseen maahantuloon johtava lupa, joka voisi perustua esimerkiksi pisteytykseen. Tämä väylä kohdennettaisiin erityisesti huippuosaajiin, jotka olisivat aikeissa muuttaa Suomeen joko työnhakua, yrityksen perustamista tai mahdollisesti sijoitustoimintaa varten.