Yliö Biotalousmahdiksi ei tulla sattumalta

Suomi ja biotalous saivat hyviä uutisia: 27. toukokuuta julkistetussa Suomen hallitusohjelmassa korostettiin biotalouden ja puhtaiden ratkaisujen merkitystä Suomen hyvinvoinnin ja menestymisen kannalta.

Kun katsotaan Suomen vientipotentiaalia, on erittäin luonnollista valita yhdeksi kärkistrategia-alueeksi biotalous.

Suomi on ollut ja on edelleen maailman johtavia maita puunjalostussektorilla. Tämän taustalla on vahva teollisuus sekä huippulaatuinen tutkimus ja opetus.

Tältä pohjalta on hyvä kehittää ja sisään ajaa seuraavan sukupolven ratkaisuja.

Suomeen ei enää kohoa perinteisiä sellutehtaita vaan biotuotetehtaita. Puusta on moneksi, ja sen ovat Suomen metsäteollisuuden yritykset hyvin ymmärtäneet.

Tulevaisuudessa on mahdollisuus valmistaa biomassasta kemikaaleja, biopolttoaineita, biopohjaisia komposiittimateriaaleja, jopa lääketeollisuuteen sopivia tuotteita, unohtamatta tulevaisuuden pakkaus-, paperi- ja puunrakentamismahdollisuuksia.

Myös kokonaisuuksien

hallinta on tärkeää.

Tulevaisuuden biotuotetehdaspuisto sisältää useita, eri toimialoihin erikoistuneita yrityksiä, jotka jalostavat biomassan eri komponenteista korkean lisäarvon tuotteita usealle eri sektorille – ja kaikki voidaan valmistaa tehtaasta saatavalla bioenergialla. Näin metsäjättien rinnalle saataisiin myös Suomen talouteen

kipeästi kaivattuja pk-yrityksiä.

Tahtoa uusien tuotteiden kehittämiseen löytyy, ja sen tueksi teollisuus tekee yhteistyötä yliopistojen ja alan

tutkimuslaitosten kanssa.

Uusia avauksia ei kuitenkaan synny ilman korkealaatuista,

rohkeaakin tutkimusta. Hyvä uutinen on, että uusien biotalousalueen innovaatioiden lukumäärä on kovassa nousussa.

Haasteena kuitenkin on, että laboratorioissa tehtyjen löytöjen lentoon lähtemistä joudutaan usein odottamaan useitakin vuosia. Aikajanan lyhentämiseen tulisi kansallisesti löytää uusia ratkaisuja.

Usein esitetty kysymys kuuluu: mihin innovaatioon kannattaa satsata? Vaikka valistuneita arvauksia on tarjolla, ei ole vain yhtä oikeaa vastausta.

Yksi Suomen tulevaisuuden menestystarinoista voisi rakentua – ehkä vähän yllättäen – tekstiiliteollisuuden ympärille.

Puuvilla vie maapallon viljelyalasta ja puhtaasta vedestä merkittävän osan, usein alueilla, joilla niistä on muutenkin pulaa. Selluloosasta valmistettua viskoosia taas valmistetaan ikivanhalla, ympäristöä kuormittavilla tekniikalla.

Selluloosasta voi kuitenkin tehdä tekstiilikuitua puhtaamminkin, kuten Aalto-yliopiston kehittämä Ioncell-prosessi osoittaa. Prosessissa selluloosa liuotetaan Helsingin yliopistossa kehitetyllä ionisella liuottimella ja regeneroidaan vahvoiksi kuiduiksi. Materiaali vastaa lujuudeltaan pellavaa, kiiltää kauniisti ja tuntuu

miellyttävältä.

Ioncellistä on jo valmistettu asusteita, ja innovaatio kiinnostaa puunjalostusalan teollisuutta, muotoilijoita sekä kuluttajatuotteita valmistavia yrityksiä kuten Marimekkoa.

Seuraava askel on Ioncell-

prosessin kehittäminen niin, että kuidun valmistus onnistuu

teollisuuden vaatimassa mittakaavassa. Tähän tarvitaan uutta teknologiaa, jotta voimme vihdoin siirtyä 1800-luvulla

kehitetystä prosessista 2000-luvulle.

Mitä tämä voisi Suomelle, metsäteollisuudelle ja metsänomistajille tarkoittaa? Ainakin valtavaa liiketoimintapotentiaalia – tekstiiliteollisuus on maailman neljänneksi suurin ja jatkuvasti kasvava bisnes.

Toinen merkittävä innovaatio ja läpimurto alalla on Aalto-yliopiston professorin Tapani Vuorisen uusi konsepti sellun valkaisuun. Jos esikokeiden tulokset realisoituvat, saadaan tulevaisuudessa ruskeasta sellusta huoneen lämpötilassa muutamassa sekunnissa valkoista uuden katalyytin avulla.

Nykyisillä tehtailla tarvitaan useita korkean lämpötilan valkaisuvaiheita, joissa kokonaisviiveaika on tunteja kymmeniä metrejä korkeissa valkaisutorneissa.

Uusi innovaatio säästää radikaalisti sekä tuotannon energiakulutusta että sellutehtaan investointikustannuksia, sillä isoja valkaisutorneja ei parhaimmillaan tarvittaisi lainkaan.

Selluprosessin liiketaloudellinen merkitys lienee selvä meille kaikille.

Moderni biotalous pohjautuu kansallisesti kymmenien vuosien perinteiseen kemian-

ja puunjalostustekniikan osaamiseen. Tulevaisuuden biotalous tarvitsee kuitenkin entistä monipuolisempaa osaamista.

Kemian osaaja pystyy luomaan uusia rakennekomponentteja puusta, muotoilija visioi uusista materiaaleista erilaisia tuotevaihtoehtoja,

koneinsinööri kehittää uusia teknologioita uusien tuotteiden valmistamiseen ja ekonomia tarvitaan, jotta tästä kaikesta saadaan liiketaloudellisesti kannattavaa.

Biotalouden tulevaisuus näyttää valoisalta.

Aalto-yliopisto on panostanut

monialaisen biotalouden opetukseen ja tutkimukseen jo useita vuosia alan toimijoiden kanssa. Meiltä on viimeisen viiden vuoden aikana valmistunut 350 diplomi-insinööriä ja 70 tohtoria modernille biotalousalueelle. Heillä on valtteinaan paitsi tieto alan uusimmasta tekniikasta ja tutkimuksesta myös oikea asenne: halu kokeilemiseen ja yrittämiseen.

Kaikista ei toki tarvitse tulla yrittäjiä, mutta yrittäjäasennetta tarvitaan myös silloin, kun isossa yrityksessä siirrytään uusille alueille. Se vaatii rohkeutta, sillä liiketaloudellisia tuloksia voidaan joutua odottamaan useita vuosia.

Vauhtiin pitää kuitenkin päästä nyt, jotta olemme hyvissä asemissa silloin, kun muovittomuus ja ekologisuus eivät enää ole vain kilpailuvaltteja vaan itsestäänselvyyksiä.

JANNE LAINE

Kirjoittaja on Aalto-yliopiston

kemian tekniikan korkeakoulun

dekaani ja professori.

Avaa artikkelin PDF