Suomen toinen luontotyyppien uhanalaisuusarviointi julkaistiin: Perinnebiotoopit ovat uhanalaisimpia – kallioilla ja tuntureilla paras tilanne

Uhanalaisuusarvioinnin mukaan ei-uhanalaisia eli silmälläpidettäviä tai säilyviä luontotyyppejä on eniten kallioiden ja kivikoiden sekä tunturien luontotyypeissä. Kallioiden ja kivikoiden 44 luontotyypistä yli 40 prosenttia on säilyviä. Kuva: Jaana Kankaanpää

Suomen vajaasta 400 luontotyypistä noin puolet arvioitiin uhanalaisiksi koko maassa, selviää Syken ja ympäristöministeriön tänään tiistaina julkaisemasta tuoreesta arvioinnista.

Luontotyyppien uhanalaisuus arvioitiin Suomessa nyt toista kertaa.

Syken mukaan luontotyyppien tila ei ole parantunut viimeisen vuosikymmenen aikana. Sen sijaan monien luontotyyppien tilan heikentyminen jatkuu edelleen.

Etelä-Suomen uhanalaisten luontotyyppien 59 prosentin osuus on selkeästi Pohjois-Suomen vastaavaa 32 prosenttia suurempi. Syynä tähän ovat muun muassa pohjoisessa sijaitsevat valtion metsien suojelualueet.

Uhanalaisuusarvioinnissa tarkastellut luontotyyppien kahdeksan pääryhmää olivat Itämeri, rannikko, sisävedet ja rannat, suot, metsät, kalliot ja kivikot, perinnebiotoopit ja tunturit.

Luontotyyppi on maa- tai vesialue, jolla on tietynlaiset ympäristöolot sekä luonteenomainen kasvi- ja eläinlajisto.

Luontotyypit jaettiin arvioinnissa kuuteen eri uhanalaisuusluokkaan, jotka olivat säilyvä, silmälläpidettävä, vaarantunut, erittäin uhanalainen ja äärimmäisen uhanalainen sekä puutteellisesti tunnettu.

Korkeimpaan uhanalaisuusluokkaan eli äärimmäisen uhanalaisiksi arvioitiin 57 luontotyyppiä.

Näistä jopa 40 on perinnebiotooppeja. Niihin kuuluvia luontotyyppejä ovat esimerkiksi kedot, niityt, hakamaat ja metsälaitumet. Kaikki perinnebiotoopit ovat uhanalaisia, ja valtaosa äärimmäisen uhanalaisia.

Äärimmäisen uhanalaisiksi arvioitiin myös muun muassa Etelä-Suomen savikkoalueen virtavesiä, lettosoita sekä ilmaston lämpenemisen uhkaamia tunturien lumenviipymätyyppejä.

Erittäin uhanalaisia sekä vaarantuneita luontotyyppejä on Syken koordinoiman selvityksen mukaan eniten soiden, metsien ja Itämeren rannikon luontotyyppiryhmissä.

Ei-uhanalaisia eli silmälläpidettäviä tai säilyviä luontotyyppejä on eniten kallioiden ja kivikoiden sekä tunturien luontotyypeissä. Säilyviä ovat arvioinnin mukaan myös esimerkiksi karuimmat Pohjois-Suomeen painottuvat suoluontotyypit.

Äärimmäisen uhanalaiset, erittäin uhanalaiset ja vaarantuneet luontotyypit yhteenlaskettuna uhanalaisimpia ovat perinnebiotoopit.

Uhanalaisten luontotyyppien osuus laskettiin vertaamalla kolmen kriittisimmän uhanalaisuusluokan osuutta luontotyyppiryhmän kaikkiin luontotyyppeihin. Se ei siten ole suoraan verrannollinen luontotyyppiryhmän kokonaispinta-alaan.

Näin tarkasteltuna toiseksi suurin, 76 prosentin uhanalaisten luontotyyppien osuus, on metsissä. Arvioinnissa metsiin kuuluvia luontotyyppejä oli yhteensä 34.

Syke huomauttaa, että uhanalaisten luontotyyppien osuutta ei kuvaa vain viimeaikaisen taantumisen voimakkuus, vaan tulokseen on voinut vaikuttaa myös aiempi taantuminen.

Pienimmät uhanalaisten luontotyyppien osuudet ovat sisävesien, Itämeren ja kallioiden luontotyypeillä: 20, 24 ja 25 prosenttia. Syken mukaan sisävesien ja Itämeren pienet uhanalaisten luontotyyppien osuudet selittyvät osittain luontotyyppien tilan huonolla tuntemuksella.

Tärkeimmiksi luontotyyppien uhanalaistumisen syiksi arvioinnissa esitetään metsien uudistamis- ja hoitotoimet, ojitus, pellonraivaus sekä rakentaminen ja vesien rehevöityminen.

Uhanalaistumiseen johtaneiden syiden joukossa ilmastonmuutos katsottiin vielä varsin vähäiseksi tekijäksi. Poikkeuksen tekevät kuitenkin tunturialueet. Tulevaisuudessa Syke uskoo ilmastonmuutoksen merkityksen ja uhan kasvavan huomattavasti.

Syken mukaan arvioinnin tulosten soveltamisesta käytäntöön päätetään myöhemmin laajapohjaisen valmistelun jälkeen.

Selvää kuitenkin on, että luontotyyppien suojelua, hoitoa ja ennallistamista on tehostettava.

Avainasemassa on myös luontotyyppien parempi huomioiminen maankäytön suunnittelussa ja luonnonvarojen hyödyntämisessä.

Uhanalaisuusarviointi tehtiin uudella kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) kehittämällä Red List of Ecosystems -menetelmällä.

Ympäristöministeriön mukaan arviointi vahvistaa Suomen asemaa kansainvälisenä edelläkävijänä luontotyyppien arvioinnissa.

Luontotyyppien ensimmäisen ja nyt toteutetun toisen uhanalaisuusarvioinnin tulokset eivät ole menetelmän muutoksen vuoksi suoraan vertailtavissa.

Tuloksista käy kuitenkin Syken mukaan ilmi, milloin uhanalaisuuden voitiin tulkita aidosti muuttuneen. Aitoa muutosta havaittiin vain 22 luontotyypillä, ja lähes kaikissa tapauksissa muutos johti uhanalaisuusluokan kiristymiseen.

Myös arviot luontotyyppien tilan nykyisestä kehityssuunnasta osoittavat pääosin heikkenevää kehitystä: koko maassa 57 prosenttia luontotyypeistä arvioitiin kehityssuunnaltaan heikkeneviksi ja vain viisi prosenttia paraneviksi.

Suomen ympäristökeskuksen koordinoimaan ja ympäristöministeriön rahoittamaan kolmivuotiseen selvitystyöhön osallistui yli 120 asiantuntijaa tutkimuslaitoksista, yliopistoista ja hallinnosta.