Puolustakaa maaseudun ihmisen elinoloja
Kun te urbaanivihreät ihmiset lyötte meitä luonnon ihmisiä sanoillanne, satutatte pahasti. Kerrostalosta on helppo suojella suurpetoja ja tuomita ne, jotka kritisoivat nykyistä petopolitiikkaa. Eikö mikään riitä? Vai kääntyykö nytkään?
Katuvalojen loisteessa ei kukaan näytä ymmärtävän, miksi sudet tapettiin. Kysymys on turhautuneisuudesta siihen, että ihminen ei voi vaikuttaa omaan elinympäristöönsä. En hyväksy salakaatoja, mutta ymmärrän erittäin hyvin.
”Mehän joudumme näiden asioiden kanssa painimaan, miksi meillä ei ole sananvaltaa”, ajattelee väki. Päätöksenteon etäisyys ilmenee joskus toivottomuutena.
Kyse on vähän samasta asiasta kuin Pihtiputaalla tapahtunut varkaan kohtelu. Jos varas vie kaupasta aina vaan, eikä poliisia näy, vaikka kuinka olisi tarvetta, niin valta otetaan omiin käsiin.
Viestiä suurpeto-ongelmista on yritetty viedä eteenpäin sekä median että päättäjien kautta, mutta se ei ole vaikuttanut mihinkään. Lemmikki- ja kotieläimet ovat jatkuvan uhan alla. Koira on kaveri, ystävä, jota halutaan puolustaa samoin maaseudulla kuin kaupungissakin.
Suurpetojen aiheuttamista henkilövahingoista puhuminen ja vertaaminen esimerkiksi ampiaisenpiston uhkaan ei ole oikeudenmukaista. Susivihasta puhuminen toistaa ympäristöjärjestöjen mantroja. Kaiken hyvän päälle henkilöön kohdistuva uhkakaan ei näytä oikeuttavan pedontappoon, vaan kaveriansa raatelevan karhun tappamisestakin saa syytteen törkeästä metsästysrikoksesta. Se on törkeää.
Susijahti on ollut laiton ylilyönti. Ylilyönniltä tuntuu periferian kansan mielestä sekin, että tuomiot tavallisille perheenisille tulevat kovempina kuin ihmisen tappaneelle rattijuopolle. Sitä paitsi metsien miehet tekivät sen, mihin päättäjät ja viranomaiset eivät pystyneet. Paransivat turvallisuudentunnetta.
Toivoisin asiallista keskustelua siitä, miten petokanta voidaan pitää sellaisena, ettei se aiheuta kohtuutonta haittaa maaseudun ihmisille. Keskusteltakoon myös siitä, miten petojen puolustajat voisivat auttaa uhanalaista lajia arjessa. Se laji on periferian asukas.
Ehkäpä he voivat auttaa pihamaiden ja laitumien petoaitojen teossa. Tai ehkäpä voisimme pihojen aitaamisen sijaan aidata alueita suurpedoille.
Pääasia on, ettei keskustelussa tuomita kaikkia metsästäjiä. Onneksi tiedän, että osa kaupunkiväestäkin ymmärtää haja-asutusalueiden ihmisten pelkoja. Rohkaistukaa sanomaan se ääneen. Muuten emme jaksa täällä maalla.
Anne Kalmari
kansanedustaja (kesk.)
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
