vierasyliö Vapaakaupalla elvytystäEU:n ja USA:n taantumaan
Helmikuussa 2013 USA ja EU julistivat aloittavansa kahdenkeskisen vapaakauppasopimuksen neuvottelut. Sopimus kattaisi sekä kaupan että investoinnit näiden kahden markkina-alueen kesken.
Pyrkimyksenä on poistaa, tai vähintään alentaa, kahden markkina-alueen välillä olevat viimeiset kaupan esteet, eli tullitariffeja, sekä tariffien ulkopuolisia kaupan esteitä.
Ajatuksena on, että tämä kahden suuren talousalueen sopimus stimuloisi laahaavia talouksia Atlantin molemmin puolin. Mikäli vapaakauppasopimus näiden talousalueiden välillä saadaan sovituksi, ovat sen vaikutukset merkittävät, sillä se olisi tähänastisesti suurin kahdenkeskinen vapaakauppasopimus. Se vaikuttaisi myös maailmanlaajuisiin säännöksiin.
Yhdessä EU ja USA vastaavat melkein puolesta maailman bruttokansantuotteesta ja muodostavat noin kolmanneksen maailman kaupasta. Sopimus olisi taloudellisesti yksi maailman kattavimmista.
USA ja EU ovat toistensa ensisijaisia kauppakumppaneita ja investoinnin kohteita. EU on maailman suurin maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tuoja, USA taas on EU:n suurin maataloustuotteiden viennin kohde. EU:n maatalousviennistä 80 prosenttia koostuu lopputuotteista, erityisesti alkoholituotteet ovat suuri osa maataloustuotteiden viennistä (47 prosenttia).
Vapaakauppasopimusten määrä on kasvanut huomattavasti 20:n viime vuoden aikana. Kahdenkeskisten vapaakauppasopimusten on kritisoitu johtavan eri kauppasopimuksista koostuvaan vaikeasti hahmotettavaan kokonaisuuteen.
EU ja USA neuvottelevat myös muiden maiden kanssa kahdenkeskisistä kauppasopimuksista. USA on neuvottelemassa eri Tyynenvaltameren maiden kanssa yhteisestä monitahoisesta kauppasopimuksesta. EU neuvottelee muun muassa Kanadan ja Ukrainan kanssa vapaakauppasopimuksista.
EU on saanut tänä vuonna sovittua eri Latinalaisen Amerikan maiden kanssa kahdenkeskisiä kauppasopimuksia. Nämä onnistuneet ja käynnissä olevat kauppaneuvottelut tuovat lisäpaineita sekä kyseisiin vapaakauppaneuvotteluihin että WTO:n Doha-kierroksen loppuun saattamiseen.
Ongelmakohtina neuvotteluissa ovat tullimaksut, markkina-alueiden eriävät säännökset ja lainsäädäntö, sekä kaupan lisäkohdat, kuten julkiseen hankintaan ja immateriaalioikeuteen liittyvät seikat.
Suuressa osassa EU:n ja USA:n välisestä kaupasta tullimaksut ovat jo alhaisia. Kauppakumppanien väliset kaupanesteet ovat lähinnä tariffien ulkopuolisia esteitä eli erilaisen lainsäädännön vaatimuksista. Kauppaneuvottelut tulevatkin keskittymään näihin tariffien ulkopuolisiin kaupan esteisiin ja herkkiin sektoreihin, kuten maatalouteen. Eriävien näkemysten johdosta neuvotteluja onkin luonnehdittu teknokraattisiksi.
Yksi hankaloittava tekijä on USA:n hallinto-organisaatio, sillä se tuottaa markkinoille pääsyyn ongelmia eri säännösten ja lupa-asioiden johdosta. USA:n osavaltioilla on päätäntävaltaa omista säännöksistään, jolloin tuontituotteita joudutaan hyväksyttämään eri tahoilla eriävillä kriteereillä. Tämä näkyy erityisesti USA:han vietäviin raakamaitotuotteiden, maidon ja juustojen, sekä alkoholijuomien etiketeissä ja merkinnöissä aiheutuvissa markkinoille pääsyn vaikeuksissa.
Maataloustuotteiden kannalta SPS-määräykset ovat kauppaneuvotteluissa avainasemassa.
USA ja EU asettavat toisilleen sekä lihalle että kasvisperäisille maataloustuotteille markkinoille rajoitteita. USA kieltää naudanlihan tuonnin EU:sta vedoten huoleen hullunlehmäntaudista. EU kieltää lihan tuonnin USA:sta lihatuotannon käytössä olevien kasvuhormonien takia. Toisaalta USA:ssa tyypilliseen ruhojen maitohappokäsittelystä on päästy yhteisymmärrykseen.
Kasvintuotannossa esiin nousee gm-keskustelu. Vaikka EU tuokin gm-soijaa rehuna, on gm:n käyttö muilta osin EU:ssa kielletty.
USA ja EU toimivat eri toimintaperiaatteilla koskien maataloustuotteiden turvallisuus- ja terveyssäännöksiä.
EU toimii varovaisuusperiaatteen mukaisesti, kun taas USA noudattaa tieteellistä periaatetta, eli jos tuotteella ei ole tieteellisesti todistettuja haittavaikutuksia, sille ei voida asettaa rajoitteita. EU:n maantieteellinen nimisuojajärjestelmä elintarvikkeille aiotaan neuvotella immateriaalioikeuksien piirissä maatalouden sijaan.
Varautuminen mahdollisiin markkinahäiriöihin on yksi osa neuvotteluprosessia.
Suomen maatalouden kannalta on oleellista huomioida turvalausekkeiden valmistelussa pienten ja keskittyneiden markkinoidemme aiheuttamaa häiriöalttius. Jo Euroopan mittakaavassa pienilläkin tuontimäärillä voidaan aiheuttaa merkittävää haittaa yksittäisten tuotteiden markkinoille esimerkiksi liha- ja maitotuotteissa.
Kauppasopimuksen vaikutukset riippuvat siitä, kuinka kattava ja kunnianhimoinen sopimus on tariffien ulkopuolisten kaupan esteiden neuvotteluissa. Koska EU muodostuu 28 valtiosta, voi kompromissia yhtenäisestä EU:n sisäisestä neuvottelulinjasta olla vaikea löytää.
Kauppasopimus antaa osapuolille mahdollisuuden asettaa kansainvälisen kaupan sääntöjä, jotka loisivat etuja myös maailmankaupassa. Kauppasopimuksen ulkopuolelle jäävät maat taas hyötyisivät hieman näistä yhteisistä uusista kaupan säännöistä, sillä se avaisi mahdollisuuden pääsyn suurimmille markkinoille, jossa olisi yhtenäiset säännökset.
Kauppasopimus kuitenkin tasaa EU:n ja USA:n tuotantokustannuksia ja tuotantopanosten hintoja, joista sopimuksen ulkopuoliset maat jäävät paitsi. Tämä ohjaa kaupankäyntiä pois sopimuksen ulkopuolisilta mailta, heikentäen heiden asemaansa.
EU–USA-vapaakauppasopimus saattaakin elvyttää WTO:n Doha-kierroksen, kun eri valtiot ovat valmiita tekemään kauppapoliittisia kompromisseja.
ANTONY STARR
Kirjoittaja opiskelee maatalouspolitiikkaa maa- ja metsätieteellisessä tiedekunnan Viikissä.
Hän oli kesäharjoittelijana FFD:ssä (Finnish agri-agency for Food
and Forest Development ry).
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
