Miksi Venäjä hiillostaa Suomea?
Viime joulukuussa Venäjän ulkoministeriö julkaisi historiansa ensimmäisen ihmisoikeusraportin. Kyse ei ollut Venäjän alueella asuvien kansalaisten ihmisoikeuksista ja niiden polkemisesta – sitä raporttia Venäjän viranomaisilta saadaan odottaa vielä pitkään.
Kyse oli niistä rikkomuksista, joiden kohteeksi Venäjän maanmiesten katsotaan joutuneen ulkomailla.
Syntilistan kärjessä oli Yhdysvallat, jota vastaan syytöksiä löytyi 17 sivun verran. Toisena tulivat Baltian maat 16 sivullaan. Kolmossijan nappasi pieni Georgia 10 sivulla.
Suomen syytekirjelmä oli viiden liuskan mittainen.
Se oli aivan riittävän pitkä osoittamaan sinisilmäisiksi ne, jotka yhä uskovat, että Suomella olisi Venäjän ”hyvänä naapurina” sen silmissä jonkinlainen erikoisasema.
Kaikki Suomea vastaan esitetyt syytökset koskivat perheoikeudellisia ongelmia.
Suomessa ei ymmärretä, että Venäjän toiminta perustuu huolelliseen valmisteluun. Usean vuoden ajan Venäjällä on – osana uudelleen aktivoitunutta suurvalta-aseman luomista – luotu järjestelmää, jonka tavoitteena on edistää Venäjän sisä- ja ulkopoliittisia pyrkimyksiä yli 35 miljoonan ulkomailla asuvan Venäjän kansalaisen ja maanmiehen avulla.
Pohjana on kesällä 2010 ajanmukaistettu laki ulkomailla asuvien maanmiesten tukemisesta.
Lakia edelsi vuonna 2008 hyväksytty Venäjän ulkopoliittinen konsepti. Siinä yhdeksi ulkopolitiikan päätavoitteeksi määritellään ”Venäjän ulkomailla asuvien kansalaisten sekä maanmiesten oikeuksien ja heiden oikeutettujen etujensa kokonaisvaltainen suojaaminen”.
Venäjä varasi itselleen myös oikeuden suojella kansalaisiaan ja ajaa heidän oikeuksiaan ulkomailla aseellisin keinoin.
Asiasta syntyneen kansainvälisen kohun jälkeen Venäjä selitti talvella 2009–2010 kohdan tarkoittavan vain kansalaistensa ”suojelua aseelliselta hyökkäykseltä”.
Toisaalta lain soveltamisalaa laajennettiin niin, että venäläisten ja heidän jälkeläistensä ohella suojeltaviin ja tuettaviin luettiin myös ”Venäjän kulttuuria ja kieltä ihailevat ulkomaiden kansalaiset”.
Politiikkaa hallinnoivat ”Valtiollinen ulkomailla asuvien maanmiesten asioiden komitea” sekä vastaava IVY-maita varten perustettu elin.
Toiminta rahoitetaan vuonna 2007 perustetun Russki Mir -säätiön kautta.
Koneisto täydentyi alkuvuodesta, kun toimintansa aloitti ”Ulkomailla asuvien maanmiesten oikeuksia tukeva ja suojeleva rahasto”. Sen tehtävänä on tarjota ulkomailla asuville oikeudellista ja muuta apua, kun heidän oikeuksiaan loukataan.
Kaikkien näiden elinten toimintaa johtaa Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov.
Miksi tämä valtava hallinnollinen ja taloudellinen panostus?
Näin asian ilmaisi Vladimir Putin presidentinvaalien alla julkaisemassaan, Venäjän ulkopolitiikkaa käsitelleessä kirjoituksessa: ”Kansalaisten omaa maataan kohtaan osoittama kunnioitus pohjautuu mm. sen kykyyn suojella kansalaistensa oikeuksia ulkomailla”.
Tämä politiikka on Venäjällä suosittua.
Kun sitä terästetään suurentelemalla ja väärentelemällä maanmiesten ulkomailla kärsimiä vääryyksiä, ihmisten luottamus maan johtoa kohtaan kasvaa, kansalaisten halu muuttaa ulkomaille vähenee ja parhaassa tapauksessa heitä voidaan jopa houkutella palaamaan takaisin väestökadosta kärsivään emämaahan.
Kremlin kannalta on ikävää, että maan rajojen ulkopuolella tämä politiikka on erittäin epäsuosittua.
Ulkomaille muuttaneet venäläiset eivät halua organisoitua Venäjän jo yli 80 maahan perustamiin kansallisiin koordinaationeuvostoihin. He eivät myöskään tunne suurta halua palata Venäjälle.
Vaikka viime vuonna paluumuuttajia oli enemmän kuin koskaan eli 31 000, maasta pois muuttaneita oli silti enemmän.
Venäjän ammattimaista koneistoa vastassa ovat Suomessa julkiseen keskusteluun tottumattomat sosiaalialan viranomaiset, joilta laki on vienyt oikeuden puolustaa sekä omaa toimintaansa että omaa kunniaansa.
Venäjä on löytänyt heistä kiitollisen saaliin, josta se ei hevin luovu.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
