Leppoisaa laineiden liplatusta, lämpimiä tuulenhenkäyksiä ja ihana ilta-auringon kilo. Siinä se tavallinen mielikuva suomalaisesta saaristomaisemasta.
Mutta marraskuussa on toista: tuulee, sataa ja on sekä kohta että jo pimeää. Parasta aikaa siis syysmyrskyjen ystävälle.
Lyhyen päivän aikana ei leppostella laineilla, vaan hurautetaan tunnissa Kotkasta kansallispuistoa hoitavan Metsähallituksen avoveneellä Ulko-Tammion saareen. Matkaa on 17 merimailia eli 30 kilometriä.
Hyvää kesäsesongin ulkopuolisessa saaristoreissussa on se, että löytyy poijullinen laituripaikka, saa itse sytyttää grilliin tulen, vessaan ei tarvitse jonottaa ja meren ääni täydentää luonnonrauhaa.
Ulko-Tammion saaressa käydään kesällä viikoittain mutta sesongin ulkopuolella harvemmin.
”Tässä saaressa on tämän kansallispuiston parhaat palvelut: ainoat laiturit, useampia tulentekopaikkoja, eväskatoksia, telttailualue ja autiotupa”, Metsähallituksen suunnittelija Markus Keskitalo kertoo.
Tällä käynnillä tehdään vakiotyöt: tarkistetaan kompostikäymälöiden siisteys, kuorikkeen ja wc-paperin määrät ja polttopuutilanne. Tosin rantaan kipattiin juuri 80 kuutiota koivuhalkoja, jotka saatiin liitereihin pääosin opiskelijavoimin. Keskitalo ja avuksi tullut Satu Haanpää-Heikkilä kärräävät ja pressuttavat loppuja.
”Nämä puut riittävät vuoteen 2022”, Keskitalo arvioi.
”Roskiksia ei ole ollut vuodesta 2009, ihmiset vievät omansa pois. Jos rannoilla on roskia, ne ovat usein talvimyrskyjen rannalle nostamia.”
Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon kuuluu sata saarta ja luotoa. Niissä seitsemässä on palveluita eli ainakin puucee ja grillipaikka.
Kulkupelinä paras on oma moottori- tai purjevene, sillä kuljetusta ”tuurimoottorilla” on vain kesäviikonloppuisin ja vain Haminasta Ulko-Tammioon. Omalla köliveneellä pääsee myös Mustaviiriin ja Suuri-Pisiin ja hyvällä säällä muidenkin saarten luonnonsatamiin.
Pyhtään Kaunissaari ja Kotkan Haapasaari sijaitsevat kansallispuiston tuntumassa ja niihin pääsee vuoroveneellä ympäri vuoden, mutta niitä ei lasketa pysyvän asutuksensa vuoksi itse kansallispuistoon, kuten ei Tammion saaristokylääkään.
Kansallispuisto perustettiin alun perin linnuston suojelemiseksi, sillä saaristo on tärkeä muuttolintujen etappi ja saaristolinnuston pesimäalue. Merimatkalla voikin bongata hylkeiden ohella vaikka merikotkan.
Ulko-Tammiossa kävellään pääasiassa polkuja pitkin. Luonto on yllättävän rehevää, vaikka ollaan ulkosaaristossa.
”Täällä on lehtoa useampikin pläntti. Kun tuo polttopuukuorma tuli, mukana oli traktori. Vaikka sen jäljiltä on nyt tällaista, kesällä ei enää uskoisi, että täällä on mitään tehtykään”, Keskitalo näyttää rannan survottua mutaa.
”Pyrstötiaisen ääntä kuuluu jostakin tuolta”, Keskitalo havahtuu kesken jutustelun. Hän on koulutukseltaan biologi ja siis unelmahommissa.
Valtiolta heruu kuitenkin niukasti rahaa korjauksille. Kiireellisintä remonttia vaatisi laituri.
”Pitää joko kitkutella huonon kanssa tai kieltää käyttämästä sitä. Rahoista on vaikeaa taistella, jos vastakkain ovat puolen miljoonan ja muutaman tuhannen kävijämäärän kansallispuistot. Vielä täältä ei ole karsittu mitään, kuten taukopaikkoja.”
Haanpää-Heikkilä taas toimii yrittäjänä ja vetää kesällä saareen saapuville päiväturisteille tunnin opastuskierroksia.
”Ryhmästä riippuen biologiaa, historiaa tai mitä toivotaan.”
Seutu onkin historialtaan rikasta: Ruotsin kuningas Kustaa III:n laivue on pitänyt tuulta Suuri-Pisissä, kalaa on käyty myymässä Pietariin ja Viroon ja toisen maailmansodan myötä syrjäisestä Ulko-Tammiosta tuli yhtäkkiä Suomen uuden itärajan etuvartio. Saaressa ei sodittu, mutta sieltä käsin Suomi puolusti tykein Somerin saarta ylivoimaista vihollista vastaan ja sai vallatuksi sen ja Suursaaren.
Näkötornin lisäksi on toinenkin torni, joka kuuluu rajavartiostolle, samoin pari huvilaa ja laituri. Retkeilijöiden käytössä on autiotupa, jossa yövytään ilman varausta. Suositumpaa on nukkua omassa veneessä tai teltassa.
FAKTAT:
Itäisen Suomenlahden kansallispuisto
Perustettu vuonna 1982
Koko noin 7 neliökilometriä
Yksi Suomen viidestä merellisestä ja kaikkiaan 40 kansallispuistosta.
Koostuu seitsemästä saaresta.
Noin 15 000 kävijää vuodessa, joista yli puolet Ulko-Tammion saaressa.
Kalastukseen tarvitaan normaalit luvat, mutta jokamiehenoikeudella voi onkia, pilkkiä ja pyytää silakkaa litkalla eli kohottomalla ja syötittömällä ongella.
Sotahistoria näkyy erityisesti Ulko-Tammiossa, missä on tykkejä, poteroita, linnakkeita ja satakunta metriä pitkä pimeä tunneli.
Ristisaaressa on harvinainen valonheittimen suoja.
Koivuluodossa on kalaputkia eli suojeltuja entisajan kalastajien talvimajoja sekä kävijöille avoin autiotupa.
Mustaviirin saarella on muinaisjäänteenä suojeltu jatulintarha ja Suomen uusin maailmanperintökohde: pieni kallioon porattu reikä. Se on yksi Struven kolmiomittausketjun mittauspisteistä. Saksalaissyntyisen tähtitieteilijän mukaan nimetyllä menetelmällä mitattiin maapalloa aina 1800-luvulta 1960-luvulle. Nykyään käytössä on gps-laitteita.
